IRC-Galleria

Tiistaina alko työt kaverin maatilalla, siellä samalla missä oltiin viimekin vuonna. Hitto että on ollut mukavaa. Päivät saa olla ulkona ja puuhastella kaikkea pientä (kenties tarpeellistakin). Tuntuu, että tätä on odotettu koko talvi ja kerätty voimia seuraavaan neljän kuukaden koitokseen. Jotenkin tuntuis niin turhauttavalta olla päivät pitkät sisätiloissa, jäis kaikki kaunis huomaamatta sekä kokematta.

Kesästä on tulossa tiivis ja hektinen. Töitä ainakin tiedossa (onneksi), Jenkkipalloa ja kuka tietää ehkä jostain kävelee joku tyttönenkin vastaan. Siitä seuraa saisi, ainakin hetkeksi jos toiseksi. Avoimin mielin ja avarasti eteenpäin.

Asuminen on nyt vielä kyseenalaista kesän ajalta. Ehkä teltta, kenties sisällä. Mutta siitä on turha vielä murehtia, kun on ainakin vielä kaksi viikkoa katto päänpäällä... Toukokuussa alkaakin olemaan jo toisenlaiset mietinnät sen suhteen, mutta stressaamaan en siitä rupea. On aina ennenkin jostain joku makupaikka löytynyt tähänkin päivään saakka, niin miksi ei tästä eteenpäin?

Enemäpää en rupea tulevaa miettimään. Mennään päivä kerrallaan, muistetaan nauttia ja olla.
Nauttia siitä, mitä saadaan (aikaiseksi) ja mitä meille annetaan.

Mä olen niin iloinen,

Kristian