Jos osaisin lentää, lentäisin pois.
Laulaa jos taitaisin, surua se tois.
Elämä on hetki, jota varten olemme täällä.
Huomenna ken ties, tieni on jo oleva.
Kukaan, ei kukaan voi tietää sitä.. Mitä mieleni on huutava.
Ei siihen auttaa voi mikään, vain varjo kaukaisen.
Tulkaa siis mukaan, ja olkaa kuin kotonaan
Minuutti elämästäni, taipaleeseen loputtomaan.
Silmät nuo ruskeat, valoon taitan.
Surun harteilta mereen laitan,
vain sinä ja minä.
Vai miten se olikaan?!
Tulkaa, noutakaa ja hakekaa!!!
Ihminen on itsensä tuhooja,
joka surulla murtaa ja rakkaudella rakentaa.
On sentään jäljellä hyvyys,
joka joskus näyttäytyy.
Älkää siis rakkaat lapset, vielä luovuttako.
Teille on tehtävä, myöhemmin suoritettavana.
On teidän tuleva kasvaa ja voimistua,
ohjata maailma pois radaltaan.
Saada aikaan pieniä puroja,
niistä kasvaa kohisevia koskia,
jotka järviin laskeutuu,
uuden elämän niin monelle antaa.
Kiitos ja kumarrus,
elämän humahdus.