IRC-Galleria

olen tyhmä.
olen tyhmä.
olen tyhmä.
olen vaan niin kamalan tyhmä ja säälittävä :'(


aattelin tehä tästä laulun, siinä oli ensimmäinen säkeistö ja sitä seuraa kymmenen samanlaista.

vähä on idioottimaista kirjottaa tänne!

paitsi, oon niin paska, etten tunnista pientä d:tä ja b:tä toisistaan! :'(
nii, totta se on, vihatkaa mua nyt sit kaikki vaan! :(
kukaan ei enää kehtaa tuntee mua.
mut ei hätää, lupaan olla puhumatta teille jos niin haluutte!

kännykkä on paskana, tietokone ei toimi! elämälläni ei ole enää mitään tarkoitusta!
mulla on ihan turha yrittää soittaa tai lähettää tekstarei, koska rakas pulla(=kännykkäni) ei suostu toimimaan, se murjottaa yksin ja hylättynä ja piippaa välillä muistuttaakseen olemassa olostaan ja ärsyttääkseen vielä enemmän!

mut hei pääsin läpi enkunkokeest!
pileiden paikka!

repisin matikanvihon, rypistin sen pieneksi palloksi ja heitin lopuksi lattialle!
ennen mä ymmärsin, nyt en tajuu mistään paskan vertaa!

okei, tähän täytyy olla jokin selitys! matikankirjan tehtävien vastausten täytyy olla väärin, ne tahallaan yrittää masentaa ihmisiä!
en keksi mitään muutakaan järjellistä selittämään sitä, että kerta toisensa jälkeen toi saamaarin vastaus on aina se sama ja väärin... MUKA!

täytyy varata paljon nenäliinoi ja vedenkestävää ripsivärii kokeeseen! :'(

siinä on ryyppäämisen ongelma:
jos joitain ikävää tapahtuu, sitä juo pystyäkseen unohtamaan;
jos jotain hyvää tapahtuu, sitä juo juhliakseen;
ja jollei mitään tapahdu, sitä juo saadakseen jotain tapahtumaan.


rakkaus sopii niille, jotka pystyvät selviytymään psyykkisestä ylikuormasta.
se on kuin kantaisi täyttä roskatynnyriä selässään kuohuvan kusivirran poikki.

istuin vessassa, oli myöhäinen ilta, yö tai hyvin aikainen aamu, tarkastelu perspektiivistä riippuen. pohtisin siinä kaikkia nukkumis juttuja, pehmeitä höyhen juttuja ja nukkumatti juttuja, kun yhtäkkiä pelästyin puolikuoliaaksi. (en oo varma noista "juttuja" kirjotusasusta, koska äikänkoe on vasta keskiviikkona)
oliko se ovikello!?
laskin yhteen 1 + 1 ja totesin sen tosiaan olleen ovikello.
ääni kuului uudelleen ja se vahvisti päätelmäni.

mietin, pitäisikö mennä avaamaan vai leikkisinkö, etten ole kotona, mutta tajusin keittiön valon kenties jo paljastaneen minut, joten päädyin repimään housut jalkaani.
epävarmoin askelin kävelin ovelle. matkalla vilkasin kelloa, pikku viisari lähenteli yhtä ja se suurempi keikkui hieman yhdentoista yläpuolella (eli siis suomeksi 00:57).
kukaan täysjärkinen ei pyri siihen aikaan kylään, joten oletin oven takaa ilmestyvän murhamiehen tai vähintään hullun psykopaatin, joka raiskaa mut ja syöttää sen jälkeen lehmilleen.

mutta kynnyksellä seisoikin (leveyssuunnassa) suurikokoinen selkeästi alkoholipitoisia juomia nauttinut mies (hän kertoi olevansa naapurini, mutten muistaakseni ollut häntä ennen nähnyt). siinä se vaappui itkua tuhertaen ja ilmoitti tarvitsevansa apua, koska ei löytänyt ovestaan avaimen mentävää reikää ja itse asiassa koko ovi taisi olla kadonnut, eikä hän oikeen ollut ihan varma, missä talossa sen oven piti olla.

isäni ilmestyi siihen sillai "wtf! moro, keitänkö kahvit" ilme kasvoilla ja se lähti sitten opastamaan mies paran kotiinsa.


hihiiih, eiks olluki jännää? :)

</3

MENI HERMOT!

vittu, tapan kaikki saatana!