Pakko nyt avautua, kun ahdistaa. Ja iän puolesta ei kyse ole enää teiniangsista, vaan ihan aikuisten oikeasta ahdistuksesta. Tuntuu siltä että maailama kaatuu ja aika loppuu ja ei ole eläessäni ollut tällainen fiilis. Ihan hassua. Syynä nyt on varmaan oma saamattomuus ja luonteenomainen häsäys, mutta silti. KUKAAN EI YMMÄRRÄ MUA:DDDDDDDD
Ei vaan. Kyllä ymmärtää ja kiitos siitä, mutta ärsyttää vaan kun tää ei ole vieläkään mennyt ohi ja en jaksaisi olla väsynyt ja ahdistunut.
Muuta elämään kuuluu se, että Saimi Ilona lopettaa ansiotyönsä. Ehkäpä tämä auttaa hiukan ajanpuutteeseen, näin toivon. Katselen sitten keväämmällä jos löytyy jotain omaa alaa sivuavaa hommaa, myös siinä toivossa elän että hoitajien palkat nousee.
ajatuksenvirtaa, ei päätä eikä häntää seuraavassa kappaleessa, varoitus vain.
Elämä on sillä tavoin hassua että oon just siinä pisteessä, missä kuvittelinkin olevani noin kolme vuotta sitten, mutta silti tuntuu, etten ole kotonani. Muutoksia on tehtävä:D Turku on kaunis. Täällä voisi olla hyvä olla. Pelottaa tulevaisuus. Musta on myös hassua miten ihmiset näkevät mut. Pitää aloittaa itsetutkiskelukausi ja katsoa, miten mä näen itseni. Pitää alkaa säästään, jos ei työssä käy. Tai sitte sortua opintolainaan. Yo.
KAtsotaa jos saan aikaiseksi jossain vaiheess kirjoittaa rehellisiä kuulumisia.
Rakastaen Saimi