IRC-Galleria

Kuolemanpataljoona on jälleen liikkeellä. Ohitseni ajava kuorma-auton kyyditsi tuomittuja vietäväksi tuhoamiskeskukseen. Myöhään illalla, melkein yöllä. Varotoimenpiteenä ne keräävät kuormansa myöhään. Pimentyessä en nähnyt pikkuruisista ristikkoikkunoista sisään, en kai olisi ehtinytkään. Olin kuitenkin varma, että tuomittujen silmät katsoivat sieltä. Ettei auto ollut tyhjillään liikkeellä siihen aikaan. Ääntäkään ei kuulunut moottorin yli. Tällä kertaa kyydissä oli hiljaista. Joskus tuomitut huutavat sydämensä pohjasta aavistaen minne väkivaltaisesti alkanut matka vie. Lopputuotteen kannalta asialla ei ole kuitenkaan merkitystä, eihän nahkaan hakattu tunnistenumero sieltä näy.

Olemmehan kovettaneet mielemme näkemään pataljoonien autot muurahaisina liikenteessä. Toki sellainen on ikävää, mutta niin vain tehdään. Emme halua luopua saavutetuista mukavuuksistamme, sillä minä en ole se johon sattuu. Emmekä kyseenalaistaa liukuhihnoja, joten paljon helpompi on kääntää katse toisaalle kun paskanhaju iskee kasvoille edessä ajavasta kuorma-autosta. Kusisin minäkin alleni täyteen ahdetulla viimeisellä matkalla. Varsinkin jos kyyditsijänä on LSO Foods.