IRC-Galleria

täällä mä vaan dataan ja juon ediä ku huomenna pitäs olla 14.00 valmiina lähteen kaupunkii, no kai se nonna mut ylös ajaa viimestaa 14.00... :DDDD

Likaisen Annikan, angstaavan Sallan, marjaisan Arskan ja karvaisen Teron suklainen ilta alkoi reissulla Suomensaareen. Heillä oli mukanaan myös Annikan hyvänmakuinen koira, Tara.
Hauska Tero ja alaston Arska liittoutuivat muodostaen pornahtavan iskuryhmän pörröpäisten tyttöjen päiden menoksi. He heittelivät tyttöjä suloiseen lumihankeen ja kaatuivat stripparimaisesti itsekin heidän päälleen. Pervo Tara karkasi hulluun metsään moneksi tunniksi, eivätkä he löytäneet sitä. Seksikkäät ihmiset lähtivät kotiin, koska olivat jo täysin pinkkejä. Kun he pääsivät kotiin, heidän pilkullinen koiransa istui sängyllä valkoinen virne naamallaan. Nelikko heitti isonenäisen hurtan ulos huoneesta niska-perse-otteella ja alkoivat leikkiä kuolaavia ja pimeitä leikkejään. Ilta oli luultavasti koko joululoman kimaltelevin.

t. annika ja tara. :))

Nooonni, näytelmä meni ihan hyvin ku söi vaan askin kurkkupastilleja. :DD Oli siinä vähän kylläki ääni käheenä mut ei se mitää, Elkku sano et se kuulosti kivalta ku olin siinä hevareissa ku ääni oli kähee. :)))) No se on sitte ohi onneks, ja huomenna hakeen mun huippu todistus. :))))

Vittu ku o huomenn joulunäytelmä ja kurkku ihan vitun kipee ja ei ääni kulje, ja sitte taitaa olla hiukan kuumettaki. plaaah.. -.-'

Leivoin tänään joulutorttuja. :ppp♥

Tämä kertomus kertoo eräästä äidistä, joka moitti 5 vuotiasta tytärtään siitä, että tämä tuhlasi kokonaisen rullan kaunista, kallisarvoista kullanväristä lahjapaperia. Rahaa oli vähän ja äiti tuli entistä kiukkuisemmaksi, kun hän näki tyttärensä koristelevan paperilla rasian, jonka hän laittoi joulukuusen alle.
Seuraavana aamunna tyttö antoi askin äidilleen sanoen "tämä on sinulle äiti". Äiti tunsi itsensä
vaivautuneensa muistaessaan eilisen kiukkunsa tytölle. Hänen ärsyyntyi kuitenkin uudestaan tyttärelleen avatessaan paketin ja huomatessaan sisällä olevan rasian tyhjäksi. Harmistuneena hän sanoi tyttärelleen; "Etkö tiedä, nuori nainen, että kun annetaan lahja jollekin, paketissa täytyy olla jotakin?" Tytölle tuli kyyneleet silmiin, kun hän vastasi; "Mutta äiti, ei rasia ole tyhjä! Minä täytin sen kokonaan suudelmilla!"
Äiti murtui myös kyyneliin, polvistui tyttärensä eteen ja sulki hänet syliinsä ja pyysi anteeksi ajattelematonta kiukkuaan. Lyhyen ajan kuluttua tyttö kuoli tapaturmaisesti. Tarina kertoo, että äiti piti tätä tyttäreltään samaa rasiaa yöpöydällään koko loppuelämänsä ajan. Kun hänellä oli vastoinkäymisiä tai kun hän tunsi itsensä masentuneeksi, avasi hän rasian ja otti sieltä kuvitellun suudelman ja muisti tyttärensä rakkauden, jolla hän oli paketoinut suudelmat rasiaan. Todellakin ihmeellinen tunne, on tämä lahja meille, pieni rasia täynnä pyyteetöntä rakkautta ja suudelmia lapsiltamme, perheeltämme, ystäviltämme. Ei ole mitään arvokkaampaa täällä maan päällä kuin tämä.
Laitoin tämän tänne ja pyydän eräitä ihmisiä kopioimaan tämän saman tarinen omaan päiväkirjaansa. Näillä henkilöillä on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1. Kopioi tämä päiväkirjaasi
2. Ole niinkuin tämä ei koskettaisi sydäntäsi.
Kuten huomaat, minä valitsin ensimmäisen vaihtoehdon.
Ystävät ovat kuin enkeleitä, jotka nostavat meidät jaloillemme kun siivissämme on jotain vikaa, emmekä muista kuinka lennetään.
Koska luit tämän viestin,sinä kuolet perjantaina rakkaimpiesi edessä,
ellet jatka tätä viestiä laittamalla sitä päiväkirjaasi 50 sekunnin aikana,
mikään muu sinulle luvattu asia ei voi pelastaa sinua!!!!

Mä oon joulunäytelmässä ja tänään oli kiva kriisi yhissä treeneissä. :))

Joo eli oltiin koulussa ja mä ja salla oltiin molemmat ihan sairaan väsyneitä. Sitte jostain tuli puheeks et katoin eilen illalla Da Vinci koodin. Se loppu siinä joskus 23.50. Sitte sanoin sallalle että en voinu mennä nukkuun ennen ku olin kattonu lopputekstit. Ja sitte me vaan hajottiin ihan saatanasti sallan kans ja leevi katto vierestä ku oltas oltu jotain hulluja. :DDDD Halvat huvit. ;))

-Niin sitä pitää, hän sanoi. -Tekisitkö minulle
nyt palveluksen? Jostakin sisältäni nousi taas
musertava halu itkeä. Mutta minä olin luja.
Minä en itkisi. Minä osoittaisin vain Jenniferille,
nyökkäämällä päätäni, että tekisin hänelle aivan
minkä palveluksen tahansa.
-Ottaisitko minusta kiinni? hän pyysi.
Laskin käteni hänen käsivarrelleen. -Kristus,
miten laiha, ja puristin sitä hiukan.
-Ei Oliver, hän sanoi, - ota minut oikein syliin.
Oikein kunnolla.
Olin hyvin, hyvin varovainen, varoen letkuja
ja kaikkea kun asetuin aivan hänen viereensä
ja kiersin käteni hänen ympärilleen.
-Kiitos, Ollie.

Ne olivat hänen viimeiset sanansa.