Melkein täysikuu
valaisee polkuani
jota nyt mielesssäni
kuljen.
Minä kuljen sitä polkua
rauhallisin askelin
koska kiire on minulta
jo taakse jäänyttä elämää,
toisin kuin joiltakin muilta.
Voin kulkea ne polun mutkatkin
juoksematta ja
rauhassa katsoa onko
mutkan jälkeen toinen mutka,
vaan jatkuuko se jonkin matkaa suoraan.
Kuitenkin polku onneksi
menee eteenpäin
vaikka mutkitellenkin.