Must tuntuu et mä vaan lipeen ja lipeen.
Niin paljon puuttuu, niin moni muisto tekee kipeet.
Oon juurtunu paikalle, aika menee ripee,
mieles kummittelee menneet ja katkenneet siteet.
Sillat on palanu, on vaikeet uusii rakentaa.
Mun on lähettävä pois ettii jotain parempaa.
Just nyt mikään ei tee musta onnellisempaa.
Tääl jengi näkee pinnan, muttei sen taa.
Tai ehkä joku näkeeki,
mut en vaan tiedä et kuka ja nyt joudun elää sen kaa.
Ja nyt mä haluun vaan kauas kauas pois täältä,
haluun vaa ottaa rauhas ja selvittää päätä.
Pysähdyn ottaa happee, ihan vaan hetkeks,
ja taas löydän itteni uudest risteyksest.
Kun löydän sen tien, missä se liekki palaa
taas mun sydämee, sit vast on mun aika palaa.
Uusimmat blogimerkinnät
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2014 (1)
-
▼
2012 (4)
- ▶ marraskuu 2012 (1)
- ▶ syyskuu 2012 (1)
- ▶ kesäkuu 2012 (1)
- ▶ tammikuu 2012 (1)
- ▶ 2011 (14)