Elämässä ei mikään oo varmaa
Ja yön pimeydessä astuu voi harhaan
Helppo poluilta livetä kalliolt sileeltä
ja sit pimeäst on mahdotonta ylös taas kiivetä
Vaikka menis järki ja tunteet ei kohtaa
Sinne välil munki jalanjäljet johtaa
Askel itselääkityksel kohti tiedottomuutta
Mun maailmas on normaalii vieroksuu todellisuutta
Ja paeta päivänsäteit piiloon pahalt maailmalta
Ei auta jos on jalat maas, jos vedät maton alta
Jos haluut tappaa enkelin ni vedä siivet siltä
Mut sil on kiire sillä en haluu enää piileksii miltään