On niin ikävä.. ikävä sitä hemmetin ihmistä.
Kaikkien näitten aikojen ja hetkien jälkeen mä mielestäni oisin ansainnu kyllä vähän muutakin kuin hiljaisuuden, unohduksen.
Miten ihminen voikaan olla toiselle tärkeä.. ja kuinka paljon sattuu tajuta, että ei ite merkinnytkään mitään.
Todellista ystävyyttä...:)
ärh :D