Se oli ku Uni
ilmestyit nurkan taa
miten pystyinkään jotakin tällaista kokemaan
sun kosketus, se hymy, ne sanat ja tavat joita ennen en mä ollut kuullutkaan
sit kaikki romahti
sä et mitään halunnutkaan
roikuit väkisin kii
mä päästin kokonaan menemään ja aloin juosta
kipu rinnassa, särky jaloissa
miten koskaan sun kaltaistasi löytäisin?
ajauduin pyörremyrskyyn
kerta kerralta
yö yöltä
sitä samaa en mä tuntenut
mut jotain turvaa kai hain
ja sitä sain
mut mitään kestävää
en kai enää ansaitsekaan
sut olisin takaisin saanut
sen tilaisuuden jätin käyttämättä
ne arvet olisit voinut hoitaa
ja kaiken muuttaa
mut kerran ku uskon kadottaa, se kaiken murtaa
antaa liikaa järjelle sijaa
en mä sitä tahdo, mut tunteille valtaa
kaikki mitä mulla oli, kaikki mitä sain
on koottava uudestaan
sä tekisit ne ehjäksi
jos enää vain voisit.
