Tänáän menetin uskoni biletykseen
pinnalliseen, iholliseen.
Tänään sydämeni löysi takaisin suomen suohon,
karkeaan ja karvaaseen, kylmään ja upottavaan.
Talven itkuisiin iltoihin ja kesän unettomiin öihin.
Katkaisen itseni kahtia.
Jätän osani pois laukusta,
en tahdo kantaa ikävää ja pettymystä rinnallani.
Täytän tyhjyyden toivon kaivolla.
Sen aika ammentaa tyhjäksi.
Jätän ja uskon vain kaatuakseni taas.
Siitä tulee kai elämä