Elämä on välillä aivan tajuttoman hienoo. Hetkittäin.
Nyt. Koko viikonloppu ollut mahtavaa aikaa, sen yhden kanssa.
Tuntuu, kun muiden mielipiteillä ei olisikaan merkitystä, vaikka niillä on.
Kuitenkin, välillä, liian usein tunnen itteni ikäväks.
Oon paha, satutan, ja sanon asioita, joita en tarkota.
Syyttelen, enkä pyydä anteeksi. Vaikka välillä olisi aihetta.
Kuitenkin, mä oon saanut kestää tarpeeks paskaa,
jonka takia otan varauksella kaiken. Oon pahoillani.