Onnellisuus ei tarkoita sitä, että jaksaa joka päivä hymyillä. Rakkaus ei tarkoita sitä, etteikö välillä riidellä. Ihminen, joka lakkaamatta hehkuttaa onneaan ei voi olla todellisuudessa niin onnellinen. Se, joka osaa välillä itkeä, huutaa ja romahtaa on ihminen aidoimmillaan. Suurimmat tunteet vaativat välillä romahdusta, mutta se, joka niistä jaksaa aina nostaa itsensä ylös, on selviytyjä! Ihminen, joka on saanut kolhuja on oppinut elämään. Ihminen, joka on saanut lohdutusta on oppinut rakastamaan. Ihminen, joka on onnellinen, on aito, mutta siihen aitouteen sisältyy myös itkua ja kyyneleitä.