Tahdon isän takaisin mutta saa en... En ikinä... Isä on mennyt pois häntä en hyvästellä saanut... Kiitos lapsuudesta antaa... Ilon ja onnen kyyneileitä vuodattaa... Isää kaipaan aina ja ikuisesti... Halunnut hyvästellä oisin... Ilman hyvästejä jäimmen... Lepoon laskemme pian sinut. Sinne minne päädyt siellä sinun parempi on olla...
Istuin äärellä koneen vierelleni ilmestyit. Katsoit minua ja hymyilit... Sanoit: anteeksi.. Sitten pois katosit... Itkin hetken... Tiesin että parempi sun on siellä kuin täällä. Ei sairautta ei kirousta... Kuten kela biisissään sanoo: siellä on tupakkaa eikä syöpää.. Ehkä parempi näin elämästäs nautit ehkä osaat elämän jälkeisestäkin nauttia...
Päivänä jonain tulemme perässäsi katsomme sinua silmiin... Halaamme, yhteistä aikaa päällä maan muistelemme. Nauramme pahalle päällä maan. Katsomme kun lapsemme työtämme jatkaa.. Hymyilemme muistelemme elämää...
Kerromme lapsillemme että hyvä isä olit... Vika sussakin oli, ilman niitä et silti isä olis ollut. Joku on aikaan myös opin antanut että viat meistä täydellisiä tekee.. En muista olitko se sinä. Ehkä sinä opin suurimman annoit.. Annoit lapsiasi meidän olla. Kannoit suuren vastuun. Hyvällä muistamme sinua.
Puran itseni tekstiin tähän. Samalla muistoissani sä elät. Moni muu sua muistaa lisäksi mun ehkä liiankin moni. Ehkä joku pahalla, mutta tunne että suurin osa hyvällä. Lapsiasi meitä rakasti ja me sinua. Emme sitä miehinä toisille sanoneet mutta tiesimme sen kaikki. Ilman sinua ei olisi meitä.
Oikei taitaa nää sanat laulun olla lopettelen nyt isä.. Tekstin tän sulle kirjoitin ehkä sut vielä nään ja tapaamme taas... En hyvästejä sano sanon nähdään isä. Ennen sitä sulle seuraajan teen. Pienen heikin tänne päälle maan ehkä nimen sinun hän saa... Toivotaan niin... Näkemiin isä tulemme luoksesi