Perseeseen ja takaisin
Sinne mistä tulitkin
Ei aurinko paista sulle enään
Perseeseen ja takaisin
Sinne minne kuulutkin
Ei aurinko paista sulle enään.
Sen minkä kylvää,
sen myöskin niittää aikanaan.
Ei ymmärtää voi maailmaa.
Muistatko kun sanottiin,
sä voit luottaa ihmisiin,
mut pahalle et käännä selkää?
Uskomaan tai luottamaan
ei voi käydä tosta vaan.
Varomaton aina joutuu,
joutuu katumaan.
sä mut käsistäs päästit,
älä sitä kadu elä elämäsi kunnolla,
rakastunein olin nyt vain yksin,
nyt himassa itken ja verta yskin.