Kaikki sai kyllä eilen kuulla kuka mun kaviokkaan kärrillä istui. Meinaan semmonen huuto kuului Oulun varikkokurvissa!! Ja olihan se niin lähellä, vaivaset viisi senttiä, jos sitäkään. Ehkä vähän myös onnen kyyneleitä tuli... Säikähdin niin hemmetisti!!
Ensinnäkin mun on pakko myöntää.. en ikinä olisi voinut kuvitella, että se tuossa seurassa tulee jaloillaan maaliin :D. Saatikka yleensä kärri lähdössä. Ei se ole syttynyt sen jälkeen kun kärryt vaihtui satulaan. Tuntui se kyllä kotona jo hyvältä, mutta näin hyväkö se sitten olikin?
Näin toissayönä jotain unta, missä kuulin vain äänen: " Piis Play ilmoittautuu voittotaisteluun!!" Pelottavaa, mutta niinhän siinä kävi. Ja puhuin siitä Kempille ja Hennalle vielä ennen lämmittelyä.
Ei ole ikinä näin hyvältä toinen sija tuntunut. Silti olen sitä mieltä, että nämä kärrikekkerit ei oo mun juttu. Tai sitten mulla on vaan liian iso hevonen :D
Illan kruunasi se, että Hennan Ulpukka oli kolmas, kerrankin pelitkin onnistui.
Hyvällä mielillä saatiin kotio ajella ja aamulla herääminenkään ei sattunut niin kovaa. Vaikka vieläkin kirvelee silmiä :)
Tänään taas rakkautta ja hellyyttää, palautus lenkki selästä. Pikku hiljaa arkeen paluu ja katseet kohti .. Oulua ylläri pylläri. Mutta sinne on viä aikaa.
... Ludvig van beethooffen, soittaa radiossa...