Eilinen pyöri koko yönkin vielä mielessä. Tsiisus mua harmittaa vieläkin. Paljon kuulin hevosesta erilaisia mielipiteitä, mutta pidin pääni kylmänä ja päätin pitää hevosen rauhallisena. Siinä onnistuin todella hienosti. Mietittiin jo että kärsiikö ratalle mennä edes lämmittämään, mutta hienostihan se meni, kun oriin sinne vein. Kierrokseen olisi oltu tyytyväisiä, mutta löysällä ohjalla mentiin ihan nöpöhölkkää kaksi kiekkaa! Mieli piristyi hienon käytöksen myötä ja aloin jo odottaa jotain. Eihän se sitten ihan hyvin mennytkään, kun satula hajosi... Sekin vastakappale levisi ja sitten alkoi kaamea pään repiminen. Koko ajan oli vahvalla tuella sekkiin, joten emme halunneet lähteä vaarantamaan muita ratsukoita sillä, että olemme vajaalla varustuksella liikenteessä. Päätimme parhaaksi jäädä pois.
Tuo rata ei muutenkaan ollut eduksi, sillä jos väsy olisi iskenyt tuolla mössöradalla, niin kyllä se sekki olisi ollut iha paikallaan. Tympiä itellä juosta edellä ja kannattaa Heikin päätä :D Hieno hevonen muuten, eikä mitään ongelmia, kun antoi löysällä ohjalla köpötellä. Harmittaa!! :'(
Satulan saan perjantaiksi takaisin, joten Assella ei tartte ilman satulaa päästää :D
Muutkin kuskit noitui rataa, kuulema jo vaarallinen. Mietittiin miksei hippos puutu asiaan?
Torinossa menikin hienosti. Lähdin aamulla jo 5 aikaan kruisaa kohti pohjoista. Siellä olikin semmoinen kerrostalon kokoinen sporttimallin ruuna. Ohjaustehostinta ei ollut vakiovarusteena, mutta emme antaneet sen häiritä suoritusta :D
Eikun ohjasmartingaalit vähän haittasi ohjattavuutta, mutta so what? Lämmityksen jälkeen tuumasin, että ei tämä viimenen ole. Annoin vika kiekalla vähän happea ja tuntui siitä vain piristyvän.
Lähtökin otettiin uusiksi ja Sannahan oli hyväksi pelotellut, että hepolla ruuvit löystyy pää kopasta uusintojen myötä. Toivoin aina mielessäni, että älä nosta sitä lippua, PLIIS!!
Kolmannella matkaan ja heti liinat kiinni, kun saavutimme paalun nopiaa.
Kovasti painoi sisälle päin ja täysi työ olikin 1000m jäljellä saada se kolmannelle. Kahdella kädellä ulkoohjasta ja sitten mentiin. Kerkesin Janea varoittaa tallikurvissa, että nyt ei voi mitään, painaa sisälle ja sinne tullaan. Siitä aivan ansaitut sakot, onneksi ei rytissyt (kerkesin varoittaa).
Hitaan kiekan jälkeen kellotettiin 17,0 3.puolikas ja letka harveni. mietin vika kurvissa, että tämähän hepo taitaa yllättää. No niinhän siinä kävi. Kohtuu hyvän reissun saaneena heppa juoksi tauluunsa ykkösen ja kuskille todella hyvän mielen. Kannatti siis pohjoisen reissu. Vähän korvaa eilistä haikeutta...
Mut tätä tämä urheilu on. Kunpa sen kaikki ymmärtäisi > vinkaten erästä nettisivustoa.
Innolla odotan perjantaita, Asse pääsee leikkii ratsua. Mitähän siitäkin tulee? En vielä ole päässyt hevosta ratsastamaan, mutta lämmittely kertoo paljon. Tai ainakin toivon niin ... :D
Kyllä tämä tästä, uskokaan pois :)
