Ei meit maahan oo niitattu kii,
ei olla mantereit, ei olla saarii.
Erillemme me ajauduttiin,
mut jaloillemme kumpikin pudottiin.
Me erotaan yhteisymmärrykses ja sovus,
se voi olla uuden luvun alotus.
Se ei voi, mennä niin et kadulla me sanota ees moi,
eikä muisteta ollenkaa niit hyvii aikoi.
Miks tuhlata enempää näit voimavaroi ?
Se on karu totuus, karu totuus,
etten mä voi styylaa enää sun kaa.
Ei oo paluut, ei tulevaisuut,
parempi erillää ku yhdes.