Viime yönä tapahtui aivan kauheita. Olin sarallla yötä koska emme halunneet nukkua yksin kumpainenkaan. No sehän ei ollut yhtään kauheata vielä, mutta arvatkaaas kun saran koira vanha tyttö Ramona alkoi kuorsaamaaan, siinä sitä sitten mentiin. No sara sai sen kyllä vaijennettua suhteellisen nopeasti, siitä seurasi hetken rauha, aloimme nukkumaan. Yllättäen puhelimeni alkoi tärisemään jälkeen kahdentoista jolloin sara oli jo unen pöppörössä. No kukas muukaan kun sannihan se sieltä soitteli, hänellä oli alkanut uusi laskutuskausi, se tarkoittanee sitä, että maratooni puheluita satelee. No kuiskittuani puhelimessa hetken aikaa lopetin puhelun. Sara sai yllättävän nopeasti unta, minä en. Alintajunnaisesti sara alkoi matkimaan ramonaa ja kuorsasi että talo tärisi. Harmi kun saran vaijentaminen ei ollut yhtä helppoa kun ramonan. No minä kuitenkin yritin saada unen päästä kiinni ja jokusen hetken jälkeen sainkin. Aamulla kun heräsin pirteänä tajusin saran kadonneeen, olin aivan yksin heidän talossa. No minä en hätääntynyt koska tunnen saran talon paremmin kun omat taskuni. Joku oli lähtenyt kiireellä kouluun ja jättänyt kaikki aamiaistarvikkeet pöydälle, päätin pelastaa voin ja juuston. Muuten voi olisi sulanut ja juusto mädäntynyt! Sitten vein kuorsaaja ramonaaa lenkille, kävelimme pitkälle pitkälle metsään. Tajusin, että oli kuranen sää joten tullessamme sisälle minun täytyi pestä ramonan jalat. Se tuotti hieman ongelmia, mutta selvisin siitä kuin ihmeen kaupalla! Sitten otin lasin mehua ja tajusin että olin myöhästynyt bussista enkä päässyt enään koulullle syömään, vaikka nälkä kurnikin vatsan pohjassa. Minua harmitti koska koulussa olisi ollut lempiruokaani!