jep kaipa ne asiat menee sit näin,
on aika siirtyy askel eteen päin,
mun sydämmeen puukostas arvet jäi,
ja ne arvet ei ikinä katoo,
ne muistuttaa siit mite vedit jalkojeni alta maton,
muistuttaa et tulevaisuudes tarkemmi katon,
keneen luotan keneen en,
kuka on mun ystävyyden arvonen,
toivon että vihdoin tajuat sen,
ettei pelkät sanat oo ratkasu kaikkeen,
teot, niil on myös paino arvoo,
se sun pitäis päähäsi takoo,
oot päästäny nyt tän ystävyyden lahoo,
ku tallaat muut vaan maan tasoo,
marttyyrina virheistäs syytät muita,
haukut paskaks ja pilkot palasiks ku puita.
en väitä nyt et mussa ei ois ainuttakaa vikaa,
en sano et mul on puhtaat jauhot pussis,
kyl niissäki on likaa,
mut jos tosiaan nyt päätät oven sulkea,
me aletaan eri reittejä kulkea.