Tänään käsi otti jo aika pienestä pahasti nokkiinsa, mutta taidan kuitenkin jättää lupaamani etikan juomisen väliin, tyydyn pahaan kahviin ja hiljaiseen kiroilemiseen. Luulen että on hiusmurtuma vaikka jotkut pelottelee reumalla. Oli mitä tahansa, vanhuus ei taida tulla yksi. Eikä mulla olis aikaa varoa tuon paskiaisen käyttämistä, enkä mielestäni edes ole lyönyt sitä mihinkään, vain nostellut äijänä liian painavia pöllejä. Buu-huu, maailma on niin hirvittävän epäreilu jne.
Tänään vois yrittää taas pitkästä aikaa olla tuottava opiskelurintamallakin, jopa soul searching jaksaa viihdyttää vain tiettyyn pisteeseen.
Eikä vieläkään hajua siitä mistä kirjoittaisin rakkaustarinani.