Ehkä vielä joskus voimme kohdata toisemme,
Katsoa toisiamme silmiin,
ja tuntea sen tunteen minkä silloinkin kun ensikerran kohdattiin..
en osaa irti sinusta päästää,
sinut tahdon jälleen omistaa,
olla vain aivan kahden kanssasi,
edes pienen hetken, hetken joka
luo rakkautta ja lämpöä muidenkin
kuin vai meidän elämiimme..
enkö koskaan saa enää olla sinun..?
olla niin kuin mitään ei olisi tapahtunut ja kaikki olisi hyvin..?
ehkä vielä joskus voimme herättää sen tunteen
mikä haudattii syvemmälle uniin ja unelmiin..
ehkä tunteemme on jo joku nostanut pintaan
ottanut itselleen ja käyttää niitä tälläkin hetkellä..
hetkenä jona se on sopivaa..
eikö olisi ihana istua rakkaan kädestä piteän ja katsella kuinka aurinko laskee ja
kun aurinko jälleen nousisi voisi tietää että on saanut sen minkä on halunnut..
nimittäin oma rakkaan joka aina on apunasi,tukemassa sinua vaikeimmissakin tilanteissa..
saat sen jonkun joka on aina luonasi kuolemaan asti..