IRC-Galleria

Jonna Tervomaa - Vielä kerran kaikki muuttuu



Kerro minne joutui päivät nuo,
Kun äidin kanssa kuljimme puron luo.
Mä muistan kesän retket, äänet naurujenne.
Minne häipyi teidän rakkautenne?

Olit silloin vielä pieni niin,
Kun äidin kanssa vieraiksi muututtiin.
Ja vaikka meille kotia me rakensimme
Olit ainoo josta välitimme.


Vielä kerran kaikki muuttuu,
Teoista meidän ilkeys puuttuu.
Onnenpäivät jos vain saamme,
Ne iloiset hetket taas yhdessä jaamme.
Toisiamme ymmärrämme ja
Löydämme virheet nuo myös itsestämme.
Vielä kerran kaikki muuttuu,
Vaikeat ajat täytyy ensin vain elää.

Miksi äidin mielen pahoitit?
Sä poissa olit, vain meidät unohdit.
Me kumpikin sua aina niin kaipasimme,
Turhaan isää kotiin odotimme.

Katsos kun se kuuluu elämään,
Et jotain etsii vaikka ei löytäiskään.
Sun vuokses myös mä tuskaista tietä kuljin,
Kaivaten silmät iltaisin suljin.


Kuinka voisin sen ymmärtää,
Et rakkaus nyt pois noin vain häviää?

Vaik meille kävi näin,
Silti tahtoisimme, et koet sen me mistä haaveilimme.