Hannu heräsi lauantaiaamuna kauheassa kankkusessa kotonaan. Hän avasi
väkisin silmänsä ja ensimmäinen asia, minkä hän näki, oli pari Buranaa
ja lasi vettä yöpöydällä. Hän nousee istumaan ja huomaa, että hänen
vaatteensa ovat tuolin päällä siististi laskostettuna ja aivan
puhtaina. Katseltuaan ympärilleen hän huomaa myös, että koko huone on
tahrattoman puhdas. Ottaessaan Buranat ja siemaistessaan vettä niiden
päälle hän pistää merkille paperilapun yöpöydällä. Siinä lukee: "Rakas,
aamiainen on uunissa. Lähdin ostoksille etten herätä sinua."Hannu menee
keittiöön huomaten, että koko asunto on täysin järjestyksessä ja
kiiltävän siisti. Keittiössä hänen poikansa istuu pöydän ääressä ja
toden totta, uunissa on lämmin aamiainen odottamassa. Hannu kysyy:
"Poikani, mitä tapahtui viimeyönä?" Poika vastaa: "No sä tulit siinä
kolmen jälkeen yöllä himaan, olit ympäripäissäs etkä oikein edes
tiennyt, että missä sä olit. Sä rikoit pari tuolia ja oksentelit pitkin
eteistä ja olohuonetta sekä sait mustan silmän, kun kävelit päin
makuuhuoneen ovea. "No mistä hyvästä täällä on sitten niin puhdasta ja
aamiainenkin odottamassa minua?" Hannu kysyi hämmentyneenä. "Ai se!"
poika vastasi, "No kun mutsi raahas sut sit vihdoin sänkyyn ja rupes
riisumaan sua, niin sä sanoit sille: "Sori nainen älä yritä mitään, mä
oon naimisissa!"