IRC-Galleria

Rating: S
-

Kirjaston käytävät olivat pölyisiä, minulla oli lyijykynä sotkuisen nutturan keskellä ja syli täynnä kirjoja, ikkunoista tulvi valoa ja minä katselin pölyn leijailua. Sinulla oli kylmää kahvia termospullossa ja hymyä silmissä, seinät olivat kylmät selkää vasten ja sinä nauroit.

Me istuimme parvekkeella, katselimme meteoriittisadetta ja joimme kylmää kahvia, minä laskin valoja sinun silmistäsi ja piirsin sormellani kuvioita selkääsi. Minulla oli punainen kahvikuppi ja sinun mukisi oli kissakuvioinen, ja kahvi keltaisessa termospullossa oli aina vähän viilentynyttä. Meteoriittien repiessä tähtiä alas sinä käännyit puoleeni ja kuiskasit "kylmää kahvia ja meteoriitteja, sinun pitää kirjoittaa siitä joskus kirja", ja minä nauroin. Rakennuksien paikalla pelkkää tomua, metoriittien sirpaleita maassa, minä pidin sinua kädestä kiinni pujotellessani niiden ohitse ja vaalea mekko sotkeutui jalkoihin.

Sillä sinun suudelmasi maistuivat vapaudelta vaikka maailmalopussa kuolleet kuivakukat putosivatkin parvekkeelta, verta rantapuistikon kaduilla ja perhosensiipiä kuistilla. Minun jalkani kietoutuivat sinun omiesi lomaan ja sinä kuiskasit korvaani "c'est amour, rakas", ja minä nauroin, sillä silmäripset kutittivat poskella. Sinä tuoksuit kahvilta ja tähtipölyltä, mutta maailman raunioissa ei kaikunut, vaikka huusinkin joskus unissani.

Minun päiväkirjani jäi kesken. Sinä pyyhit pois pölyt minun hiuksistani mutta päiväkirjani hautautui raunioiden alle.

Ja maailman kaatuessa päällemme sinä keräsit punaiset posliininsirpaleet maasta, joit kupillisen kylmentynyttä kahvia, minä hymyilin ja sinun silmissäsi tuhat valoa syttyivät.