IRC-Galleria

Samu sitten väsähti totaalisesti eilen, ei jaksanut leikkiä yhtää, ei suostunut syömään tai edes juomaan, rutisi vaan väsymystään ja nukkuin kummatkin päikyt poikkeuksellisen kauan.

Torstaina jo huomasin Samun polvessa mustelman, ajattelin että kai se on sen johonkin ilmeisesti kolhassut ja en asiaa sen koommin pohtinut.
No aamulla huomasin saman jalan sääressä jo kolme tuoretta mustelmaa, pelästyin jo, mutta ajattelin että odotetaan nyt hetki, Samun sängyssä ei ollut pinnasuojaa edeltävä yönä, joten ajattelin että ehkä se on lyönyt jalkojaan pinnoihin, pelotti silti.

no päivän mittaan mustelmia alkoi tipottain tulemaan, kaikki samanlaisia, pistemäisiä ja aloin pelästymään todella, koska sitten oli rintakehäänkin ilmestynyt ja toiseenkin jalkaan.
Yhteensä kaikkiaan 12.

No soitin sairaalaan ja käskivät tulla, lääkäri tutki poitsun, totesi että rota vielä näkyy, siitä että poika on hieman flegmaattinen ja kuiva, aukile kuopalla ja simmut hieman painautuneet, iho jää kurtulle.
Lääkäri kuunteli stetareilla massua, keuhkoja, sydäntä.
Masun äänet oli vilkkaat, joka siis normaalia kun poika vattataudissa.
Kaikki muuten ihan ok.
Sammasta suussa, joka siis antibioottikuurin syytä, parantunee puolukalla ja sitruunalla (toihan niitä niin mielellään syökin....)

Samulta otettiin laaja verenkuva, jonka kaikki tulokset olivat ihan normaaleja, ei mistään vakavammasta siis kyse voi olla.
Ainoastaan verihiutaleiden määrä oli hieman koholla, mutta virusinfekstio kohottaa niitä, erityisesti rotavirus tekee näin.

No olihan mamma ja isi todella helpottneita ettei mitään hätää, ilmeisesti Samulla jokin herkistyminen iholla, koska itseään ei ole loukannut mitenkään...kummallista, mutta lääkäri sanoi että jotkut saa kovinkin herkästi mustelmaa ja siitä ei kannata olla huolissaan.

Lääkäri oli myös sitä mieltä että ainakin rintakehässä olevat tummentumat ovat pigmenttilaikkua, eikä mustelmaa, koska eivät ole tarkkarajaisia, eivät arista, sinerrä tai viherrä...
Ja sanoi myös että osa jaloissa olevista laikuista ei vaikuta mustelmalta selkeästi.
Minullahan on samanlaisia laikkuja useita.
Ne voivat ilmestyä hyvinkin pian, eivät kyllä katoa, mutta...toisaalta toivoisin ettei niistäkään ois kyse, koska silloin Samu olisi ilmeisesti perinyt neurofibromatoosin minulta.

No mutta ei tuo Neurofibromatoosi mikään tappotuomio todellakaan ole, itse olen sen osalta sanaut elää ihan normaalia ja hyvää elämää.

Pääasia kuitenkin ettei pojalla ole mitään verisyöpää tms.

Mutta aika näyttää, jos Samulla on Neurofibromatoosi se selviää vasta kun poika on kolme, sen jälkeen tutkitaan pojan kromosomisto ja siihen ikään mennessä ilmaantuu Neurofibromatoosin kriteerit, pitää olla vähintään kolme markkeria.

hohhoijaa...