14.04.2008, maanantai
Tätä päivää oltiin jännätty vajaa viikko, sillä nyt oli tarkoitus käynnistää synnytys.
Hieman oli ollut ennakoivia supistuksia, mutta ei muuta.
Osastolle olin tullut sunnuntaina, liikehälytyksen vuoksi, kaikki oli pikkuisella ok, joten synnyyys päätettiin käynnistää alkuperäisen suunnitelman mukaan.
Kohdunsuu auki kahdelle sormelle, kanavaa sentti jäljellä.
Ihmeen hyvin nukuin ja aamupalakin maistui, luulin että oliisn ollut ihan paiseessa, koska nyt pian vauva todella siis syntyy.
Makoilin siinä käyrällä ja olin tehnyt NIST testiä, kun lääkäri saapui paikalle, todettiin että käyrä on oikein priima ja voidaan aloittaa Cytotec nappien otto.
Ensimmäisen murusen sain n.10.15, pian siitä alkoin menkkamaiset jomotukset, ja noin tunnin päästä eka hyvä supistus.
Äiti oli siinä henkisenä tukena alussa, kun Jarmo (huonosti nukutun) yön jälkeen, keräsi voimia kotona.
No lähdettiin siinä äipän kanssa hieman tallusteleen ympäri sairaalaan ja käytiin kahviossa.
Supistukset eivät ihan vielä alkaneet hyvin, rupesivat laimenee, sain toisen käynnistysmurusen 12 maissa, joka piti suppareita yllä pari tuntia, ja taas rauhottui.
Klo; 15 sain kolmannen cytotecin ja klo 16 alkoi sitten vihdoin jotain tapahtumaan supistuksia alkoi tulemaan säännöllisesti, n 15min välein, käyrällä makoilua, vauva liikkui hyvin.
Kohdunsuu auki 2cm, kanava oli hävinnyt, vauva hyvin laskeutunut.
Pikkuinen paniikki, klo 18
Äidin kanssa oltiin oltu jälleen kahvilla, Jarmokin siinä kävi, mutta lähti kotoa hakemaan evästä yöski, koska uskottiin että yöllä varmasti päästään saliin...
No kätilö tuli laittamaan käyrälle mua, rupes laittamaan lätkiä, mitään ei kuulu, antureita vaihdeltiin massulla paikasta toiseen, ei mitään, vauvakaan ei liikkunut.
Kuului vain ihmeellistä kohinaa, olin ihan paniikissa, että onko vauva kuollut, mitä on tapahtunut.
Monet kerrat käyrällä ollut, ja alitajusesti jotenkin tajsuin että käyrässä oltava jotain vikaa, no Kätilö tuumi samaa ja haki toisen käyrän ja jo alkoi tuttu nakutus kuulumaan.
Kohdusuun tilanne sama.
Hermoilua, hermoilua...
Iltavuoron kätilö totesi hieman ennen ysiä että kohdunsuu on auki 4cm, ja voisin mennä suihkuun jonka jälkeen kätilö tulee laittamaan mulle peräsruiskeen, että homma lähtis toden teolla eteenpäin.
No menin suihkuun, supistuksen olivat ihan kivan tujuja, samaan aikaan suihkussa oli joku toinen samassa tilassa oleva synnyttäjä, siinä sitten yhdessä puhistiin. ähistiin ja kirottiin=D
Ruiske oli ihan karsee, istuin veskissä hädällä karseiden suppareiden kanssa, tuli vähän hikeä ja kyyneleitä.
Kätilö lupasi että yökätilö vie mut sitten saliin hengittäään ilokaasua.
No kätilön tulo kesti ja kesti, Jarmokin tuli siinä paikalle, äiti lähti.
No laitoin siinä kimpsut ja kampsut kokoon ja olin valmis saliin lähtemään.
No kätilö tuli siinä 10 jälkeen, tsekkas kohdunsuun tilantees ja sanoi 2cm auki, tiukasti, kanava kyllä hävinnyt! Ei vielä salivalmis.
Miten voi olla, ku just oli 4cm auki!
Itku meinas totaalisesti päästä ja pääsikin...voi räkä.
No sain petidin piikin ja ukko passituksen himaan, ei tässä vielä mitään tapahdu.
Petidin avulla sain nukuttua komisen tuntia,
15.04.2008
N: 1.30 soitan kätilölle supistuksia on yhä, todella
tiheästi, kätilö sanoikin että kyllä se kohdunsuu jatkaa aukeamistaan petidinin kanssa jos ne on oikeita oli.
Nyt kohdunsuu oli auki 3cm ja pääsin saliin, soitin jarmolle että nyt voisit alkaa tulemaan pikkuhiljaa...
Salissa oli n kahden aikaan, Jarmo tuli suurinpiirtein kolmen aikaan.
Hetken aikaan istuskelin kainutuolissa ja höpöttelin kätilön kanssa, ja pian pääsin hengitteleen ilokaasua, sen jälkeen muistikuvat alkaa olemaan aika huurusia, mutta supitukse alkoivat laantumaan.
Niitä tuli, mutta napakkuus puuttui.
Oksitosiini laitettiin tippumaan 7 maissa, sitä ennen laitettiin epiduraali ja kalvot puhkaistiin, siitä alkoikin sitten oikein hyvä hööki, kohdunsuu lähti ilosesti aukemaan.
Kahdeksan maissa oli auki 5cm.
Muistikuvat siis todella hataria, ilokaasun vuoksi, Aamuvuoro Kätilö, Johanna Karhula oli oikein mukava, hän siis hoiti periaattessa synnytyksen, yövuoron kätilö oli nimeltään Paula.
Jarmo kävi vissiin välillä hermosauhuilla ja syömässä, mitään en kyllä muista, välillä kai torkahdin minuutiksi tai kahdeksi, tai niin aikankin kätilö kertoi=)
Epiduraali oli kyllä taivas, vei supistuksilta kivun , mutta supistukset silti tuli ja ne tuntui.
Klo 9.47 todettiin että kohdunsuu oli auki 7cm, oksitosiinia lisättiin.
Supistukset alkoi olemaanjo hieman kivuliaita välillä ja kätilön lisäsi hieman puudutetta.
Klo 11.33 9cm auki, Kätiöl kysyi olenko käynyt yhtään pissalla, en ollut, ja ei ole hätää, joten mut katetrotiin, pissaa tuli 500milliä...huhhuh.
Kohta kuulemma ponnistetaan.
Klo 12.00 kohdunsuu täysin auki ja alettiin ponnistamaan, aloitettii kylkiasennosta, mutta siinä en oikein tajunnut mitä pitäisi tehdä, joten menin puoli-istuvaan asentoon ja siinä sain hyvän asennon ponnistaan ja tuntui että jotain tapahtukin.
Jarmo piti kädestä kiinni, piti kylmää pyyhettä otsalla ja antoi välillä vettä.
Vauva tuntui olevan todella tiukassa ja hiki vaan valui, mutta hiljaa pysyin vaikka kipu oli mieletön, en saanut enää epiduraalia koska ponnistaminen oli sen aikana hieman hakusessa.
Muistikuvat todella epämääräisiä, Jarmo ja kätilö kannustivat hyvin, jossain vaiheessa saliin paukahti toinen kätilö ja välillä lääkärikin.
Sydänäänissä jotain häikkää alkoi olemaan, mutta tilanne korjaantui.
Ihan loppumetreillä vauvan syke laski ja sitten kiihtyi, kuulin vain sanat lääkäri, imukuppi ja sit alkoi laitteet huutaan, Kätilö teki epparin ja sitten koko suomalaisella sisulla ponnistin...ja...
Klo 12.47 Syntyi pieni poikamme, oli kärsinyt hieman happivajeesta, joten joutui virvoitteluun, itse olin kuin puulla päähän lyöty, Kätilö tutki, pieni repeämä, ehkä kaksi tikkiä tarvitaaan.
Möökö sain viisi pistettä heti aluksim ehdin näkemään vilauksen pojasta, pahka oli päässä. ei itkenyt, silmät auki, hengissä on...suloinen poika, virvoittelun myötä pisteet nousi 7, kaikki oli ok, mutta vauva jäi keskolaan seurantaan.
Lastenlääkäri tuli jututtaan vielä, mutta kaikki oli hyvin.
Kätilö tikkasi.
Jarmo sanoi kätilölle, laita isintikki, Kätilö siihen vain tiukkas "Sitä ei tule"...tais olla jo vähän vanha vitsi=D
Jarmo meni pojan luokse ja toi ensikuvan pojasta, ihan oli äitinsä näköinen pikku-ukko, mutta isinsä nenän sain=)
Saimme hieman syötävää, aloin voimaan hieman pahoin, sain syötyä.
Ja sitten menin suihkuun, Jarmo lähti vielä pojan luokse.
Suihkussa tunteet nousi pintaan.
Kätilö rauhoitteli, kaikki on hyvin, olin kuulemma todella reipas.
En mennyt paniikkiin...
n.14.00 Oli mun ja samun ensihetki, elämäni upein kokemus, siinä se pieni ihminen oli, niin täydellinen, niin kaunis.
Tarrasi heti sormesta kiinni.
Vapisevin käsin otin tuon pikkuisen syliin, siinä sitten tihrustettiin toisiamme, höpöttelin ihan ihme juttuja vauvalle, omalle pojalle, joka oli niin hentoinen.
Minä olen äiti, sillä hetkellä tunsin olevani sovussa koko maailamn kanssa, millään ei ollut enää mitään väliä.
Tunsin olevani elämälle niin paljon velkaa...
Sanomattakin kai selvää...elämäni upein kokemus.