IRC-Galleria

25 TAPAA HAUSKUUTTAA ITSEÄÄN HISSISSÄ

1. Kun hississä on lisäksesi vain yksi toinen henkilö, koputa häntä olkapäälle ja teeskentele, ettet se ollut sinä.
2. Paina nappuloita ja teeskentele, että saat niistä sähköiskun. Hymyile ja aloita alusta.
3. Kysy saisitko painaa nappuloita muiden puolesta, mutta paina vääriä nappuloita.
4. Soita kännykällä Psykologien Kuumalle Linjalle ja kysy heiltä, tietävätkö he missä kerroksessa olet.
5. Pidä ovia auki ja sano odottavasi ystävääsi. Hetken kuluttua päästä ovet ja sano: Terve Yrjö, millainen sinun päiväsi on ollut?
6. Ota kamera mukaasi ja ota kuvia muista hississäolijoista.
7. Siirrä työpöytäsi hissiin ja aina kun joku tulee sisään, kysy heiltä onko heillä aika varattuna.
8. Aseta lattialle pelimatto ja kysy ihmisiltä haluttaisiko heitä pelata.
9. Laita hissin nurkkaan pahvilaatikko ja joka kerta, kun joku tulee sisään, kysy heitä kuulevatko he jonkun tikittävän.
10. Teeskentele olevasi lentoemäntä/stuertti ja kertaa pelastustoimet ja -reitit matkustajien kanssa.
11. Kysy muilta: "Tunsitteko tuon?"
12. Seiso lähellä jotakuta ja nuuhki häntä.
13. Metsästä näkymättömiä kärpäsiä.
14. Kun ovet sulkeutuvat sano toisille: "Tilanne ok, ei paniikkia. Ne avautuvat kyllä."
15. Sano ihmisille, että näet heidän auransa.
16. Huuda: "Halitaan" ja sitten tee niin.
17. Virnistele tuskallisesti samalla kun lyöt otsaasi ja huudat: "Suu kiinni...kaikki, suu kiinni."
18. Läväytä salkkusi tai kassisi auki ja kurkkaa sisälle kysyen: "Onko teillä tarpeeksi ilmaa siellä?"
19. Seiso hiljaa ja liikkumatta nurkassa, kasvot seinään päin jäämättä pois hissistä.
20. Tuijota tiiviisti toista matkustajaa hetken ja huuda kauhuissasi: "Sinä olet yksi NIISTÄ!" ja peräänny hitaasti.
21. Käytä käsinukkea puhutellessasi muita matkustajia.
22. Kuuntele hissin seiniä stetoskoopillasi.
23. Päästele räjähdysääniä aina kun joku painaa nappulaa.
24. Piirrä kalkkiviivoilla pieni ruutu lattiaan ja julista muille matkustajille: "Tämä on minun henkilökohtainen tilani!"
25. Tuijota muita matkustajia virnistellen ja sano: "Minulla on uudet sukat."

Kerro 0-2-vuotiaasta lapsestasi ja haasta sen jälkeen muita äitejä!
* SYNTYMÄ
Koko nimi: Samu Veli Juhani Pentti
Syntymäpäivä: 150408
Syntymä paino: 2735grammaa
Syntymä pituus: 50cm
Menikö kaikki hyvin: no synnytys oli pitkä, ja poitsu syntyessään vähän huonossa hapessa, mutta kaikki kuitenkin meni ihan hyvin.
Sairaala jossa syntyi: Tays
Sisaruksia: Velipuoli Oskari, 7.5v

* RISTIÄISET
Missä: Viinikan kirkossa
Milloin: 010608
Kummit: Inkeri, Sari Ja Make
*ULKONÄKÖ
Silmien väri: siniset
Hiusten väri: Vaaleet
Kasvojen muoto: ööö...pallopää
Pullukka vai laiheli: pitkä ja hoikka
Syntymämerkki: noups...


* LUONNE
Perus luonne neljällä sanalla : Utelias,vikkelä,iloinen, ja herkkis
Ärsyttävin tapa : komentaminen=D
Ihanin tapa : se ihana katse....
Iskä vai äiskä? : kumpikin
Onko syliversio: on

*OPPIMINEN
Milloin pyörähti : 3
Ryömi : 6kk
Konttasi reilu 7kk.
Istui : 6kk
Nousi seisomaan : 8kk
Käveli : puita pitkin n 9.5kk
Miten puhuu: älämölyää...
Sanoja? : Äitih, tätä, hätä, vauva

*MITEN..
...hyvin syö: miehen ruokahalut=)
...paljon nukkuu: herää n. 09.00. ekat päikyt klo; n. 12.00-14.00. tokat klo 16.00-17.30 suunnilleen. yöunille mennään viimestään kaheksalta.
...käyttäytyy muiden lasten seurassa: utelias, silittelee, joskus vähän turhan raju.
...viihtyy yksin: riippuu vähän, joskus hyvin mut yleensä itkee heti perää jos menee eri huoneesee

*LEMPI
...ruoka: Pikkukalastajan herkku ja banaanipersikka
...lelu: laulava keksipurkki
...kaveri: äiti, isi, mummut, kaikki melkein. ei vierasta ketään. ikätoverit: aada, helmi, aurora, ja oskari.
...paikka: koti.
...kirja: joku rapiseva lorukirja
...laulu/loru: Muumien tunnari. unilauluista Äidin sydän (maanpäällä paikka yksi on, niin hyvä, armas verraton jne jne...) ja päivänsäde ja mennikäinen

- Asia mistä olet erityisen ylpeä?
KOKO POJASTA!

- Asia mitä lapsesi tekee jatkuvasti, mitä ei saisi?
ottaa rillit päästä

- Onko asioita mitä aina äiti tekee ja mitä aina iskä tekee?
äiti kylvettää, muuten tasapuolisesti. isi ei uskalla.

- Onko joku vinkki minkä antaisit muille äideille?
Nauti. Lapsi on lahjoista suurin<3

ja alkais ukolle maistuun jo sapuskat, samulla vissiin suu niin kipeä siitä sammaksesta ettei tuttiakaan suostu syömään=/

onneks keskiviikkona neukku, niin tietää kuinka se paino on lähtenyt korjaantuu, toivottavasti on lähtenyt, vaikka en oikein jaksa uskoa kun Samu niin huonosti syö..
no sen näkee sitten.

http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1641999

kyllä nyt täytyy alottaa kunnon liikkuminen ja PERUSTEELLINEN ruokaremontti ennen uutta raskautta.
Pitäs ainakin saada kymmenen kiloo pois....

t.pikkasen pläski mama

Samu sitten väsähti totaalisesti eilen, ei jaksanut leikkiä yhtää, ei suostunut syömään tai edes juomaan, rutisi vaan väsymystään ja nukkuin kummatkin päikyt poikkeuksellisen kauan.

Torstaina jo huomasin Samun polvessa mustelman, ajattelin että kai se on sen johonkin ilmeisesti kolhassut ja en asiaa sen koommin pohtinut.
No aamulla huomasin saman jalan sääressä jo kolme tuoretta mustelmaa, pelästyin jo, mutta ajattelin että odotetaan nyt hetki, Samun sängyssä ei ollut pinnasuojaa edeltävä yönä, joten ajattelin että ehkä se on lyönyt jalkojaan pinnoihin, pelotti silti.

no päivän mittaan mustelmia alkoi tipottain tulemaan, kaikki samanlaisia, pistemäisiä ja aloin pelästymään todella, koska sitten oli rintakehäänkin ilmestynyt ja toiseenkin jalkaan.
Yhteensä kaikkiaan 12.

No soitin sairaalaan ja käskivät tulla, lääkäri tutki poitsun, totesi että rota vielä näkyy, siitä että poika on hieman flegmaattinen ja kuiva, aukile kuopalla ja simmut hieman painautuneet, iho jää kurtulle.
Lääkäri kuunteli stetareilla massua, keuhkoja, sydäntä.
Masun äänet oli vilkkaat, joka siis normaalia kun poika vattataudissa.
Kaikki muuten ihan ok.
Sammasta suussa, joka siis antibioottikuurin syytä, parantunee puolukalla ja sitruunalla (toihan niitä niin mielellään syökin....)

Samulta otettiin laaja verenkuva, jonka kaikki tulokset olivat ihan normaaleja, ei mistään vakavammasta siis kyse voi olla.
Ainoastaan verihiutaleiden määrä oli hieman koholla, mutta virusinfekstio kohottaa niitä, erityisesti rotavirus tekee näin.

No olihan mamma ja isi todella helpottneita ettei mitään hätää, ilmeisesti Samulla jokin herkistyminen iholla, koska itseään ei ole loukannut mitenkään...kummallista, mutta lääkäri sanoi että jotkut saa kovinkin herkästi mustelmaa ja siitä ei kannata olla huolissaan.

Lääkäri oli myös sitä mieltä että ainakin rintakehässä olevat tummentumat ovat pigmenttilaikkua, eikä mustelmaa, koska eivät ole tarkkarajaisia, eivät arista, sinerrä tai viherrä...
Ja sanoi myös että osa jaloissa olevista laikuista ei vaikuta mustelmalta selkeästi.
Minullahan on samanlaisia laikkuja useita.
Ne voivat ilmestyä hyvinkin pian, eivät kyllä katoa, mutta...toisaalta toivoisin ettei niistäkään ois kyse, koska silloin Samu olisi ilmeisesti perinyt neurofibromatoosin minulta.

No mutta ei tuo Neurofibromatoosi mikään tappotuomio todellakaan ole, itse olen sen osalta sanaut elää ihan normaalia ja hyvää elämää.

Pääasia kuitenkin ettei pojalla ole mitään verisyöpää tms.

Mutta aika näyttää, jos Samulla on Neurofibromatoosi se selviää vasta kun poika on kolme, sen jälkeen tutkitaan pojan kromosomisto ja siihen ikään mennessä ilmaantuu Neurofibromatoosin kriteerit, pitää olla vähintään kolme markkeria.

hohhoijaa...

Kyllä sitä on aina jotenkin järkyttynyt kun joku lapsi tai nuori kuolee, mutta nyt kun on oma lapsi, niin se tuntuu satakertaa hirveemmältä...=(

Nyt siis tämä Nora Bhatian kohtalo itkettää, samoin monien muiden nuorien ja lasten kuolema mitä on viimeaikoina tapahtunut ja minusta niitä on tapahtunut nyt todella paljon, tai sitten niitä on tapahtunut ennenkin paljon...mutta niihin ei sillein oo kiinnittänyt paljoa huomiota, tai ei ne jää mielee yms.

Mietittyttää kuka tollo on ostanut sille tytölle sen viinapullon?
Tai sitten tämä Krisse joka kuoli kauksulla silmittömän väkivallan uhrina, kun poikkis oli ilmeisesti niin humalassa tai huumehöyryissä...ja sitten se tyttö jonka se psyykkisesti sairas tappoi, valitsi uhrinsa vain hetken mielijohteesta.

ei sitä pysty tietenkään tuntemaan sitä tuskaa mitä näiden lasten vanhemmat tuntee.
Jo oman lapseni sairastelut saa sydämmen palasiksi ja itkemään silmät päästä.

niin lisää vain rahaa pois lasten ja nuorten mielenterveystyöstä ja mun puolesta niiltäkin vois vaikka ampuu aivot pellolle jotka ostaa ala-ikäisille viinaa...

Aikuisten pitäs ottaa vastuu nuorista, jotka ei ymmärrä mitä alkoholi voi tehdä ja kouluissa pitäs enenmmän valistaa alkoholin vaaroista...ei iso mieskään kestä kokonaista vodkapulloo, saatika sitten tuollainen tyttö.

ja Norahan oli vasta lapsi, jolla oli koko elämä edessä!

perkele kun riepoo...!!!!!

Äidin kulta pääsi tänään kotiin, ei ihan vielä oo täysin parantunut ja voi mennä useampikin päivä ennenkuin tauti helpottaa...
Mutta eiköhän tässä olla pahimmasta eroon päästy *koputtaa puuta*...

Tärkeintä nyt ois että sais poitsulle nesteet menemään alas...

Samu joutui taas sairaalaan maanataina takaisin, kuume nousi taas korkealle ja alkoi kouristaan.
Myös oksenteli ja ripuiloi rajusti.
No heti sitten vaan sairaalaan, samu oli päässyt kuivumaan, joten joutui tippaan ja välittömästi tarkkailuosastolle.

Samulla alettiin epäillä aika pian antibioottoripulia, joka on tosi hankala juttu ja vaikeata hoitaa, mutta onneksi verikokeiden yms jälkeen todettiin että on rotavirus, joka kans hankala, mutta menee kuitenkin pian ohi...
Kaikki tulee poitsulla vielä aikalailla läpi ja yhä on tipassa, mutta kovin on pirteä ja iloinen, mutta eiköhän tässä olla parempaan päin menossa kokoajan.
Rotavirus on kovin tarttuva ja nyt sitten itse ja jarmo ollaan tässä taudissa, passittivat sairaalasta kotiin, kun samun kanssa siellä oltiin, minä yötkin, mutta en voi tässä taudissa olla siellä.

onneksi samun mummu meni pitämään poitsulle seuraa, tärkeätä on että joku tuttu on lähellä...ikävä on kyllä aivan mieletön.
Mutta kyllä siellä samusta huoli pidetään...vaikka tulenkin soitteleen sinne about satakertaa...

Ainakin huomiseen asti poitsu on sairaalassa ja huomenna varmasti muutenkin tiedetään jo enemmän, ja varmaan suunitellaan jo sitäkin koska pikku-ukko kotiutuu...

Samu nyt kohta kaksi viikkoa ollut kuumeessa, kuumetta ollut kaikkea 38-39.6 välillä, tän viikon maanataina sitten todettiin molempien korvien raju tulehdus, tärykalvot pullotti mätää, sai antibiootti kuurin.
Ihmettel sinänsä sitä kun samu kävi isänsä kanssa viime viikon tiistaina ja perjantaina lekurissa ja sillon sanottiin että korvat pikkasen tulehtuneet, ei kannata antaa antibiootteja, no maanataina sit todettiin tosiaan tuo tosi paha tulehdus, ja lääkäri vähän kummasteli ettei aiemmin oltu määrätty.

No kuume ja korvakipu ei vaan helpota, paitsi ajoittain, ruokakin maittaa huonosti.
Mutta nyt sitten perjantaina tuli murheita, Samun kuume huiteli neljässäkympissä, nousi nopeasti ja alkoi kouristeleen mun sylissä kun olin nukuttamassa, kouristuksia tuli yhteensä 15min ajan, ilmeisesti sisältäen useamman kouristuksen, no äkkiä sitten sairaalaan.
Samu sai kuumetta alentavaa ja diatsepaamia joka lopettaa kouristukset.
Ja lasten teho-osastolle yöksi seurantaan ja monitoreihin kiinni=(

Toki epilepisia pamahti ekana mieleen, mutta onneksi tiesin noista kuumekouristuksista ja että ne on aika yleisiä, ja hyvinkin tyyppillistä silloin kun kuume nousee nopeasti korkealla, ei hermosto, tai siis aivot kestä sellaista nopeaa vaihtelua.
Alussa mietittiin että pitää tehdä aivosähkökäyrä ja Mri, ja selkäydinpunktio pojalle, mutta seurannan tuloksena todettiin että ne tutkimukset tarpeettomia kun diagnoosi oli tuo kuumekouristus, vaikka ekana merkintänä papereihin tuli Status Epileptigus.

Samulla ollut näppyläistä ihottumaa naamassa ja muualla vartalossa, niin lääkärit ja hoitajat säihkätivät että onko samulla aivokuume, bakteerin aiheuttama, joka paha juttu, mutta onneks tajusivat kysyä ihottumasta multa, ja sanoin että pojalla on kuiva ja näppyläinen iho.

Myös syddämestä kuului sivuääni, mitä pidettiin kuumeen ja kohtauksen syynä, seuraavana päivänä ei sitten onneksi kuulunut sivuääntä vain normaali ja terve pikkupojan syke=)

Todettiin samalla myös se että korvatulehdus ei ole parantunut ja sain vielä voimakkaamman antibiootin, jos sekään ei tehoa, niin sit tärykalvojen puhkasu edessä ja mahdollisesti putkittaminen.
Samulla kuulemma viitteitä liimakorvaan ja korvakäytävät aika ahtautuneet.

Kylläs sitä vähän taas niinkun lyödään lyötyä, kyllä sitä itse jaksaa sairastaa vaikka kuinka, mutta lapsen kipua ja kärsimystä on kamala katsoa, kun ei oikeen osaa selittää miksi sattuu ja kun toinen ei ymmärrä, kivuista huolimatta jaksaa olla pirteä ja hymyillä kaikille.

Kamalinta tässä oli se kun pelkäsi menettävänsä samun, shokki tuli vasta näin jälkeenpäin, sitä toimi niin mekaanisesti ja hoitajamaisesti, ehkä hyvä näin ettei paniikki tullut heti, muuten mistään ei ois tullut mitään.

Toivottavsti Samu ei saanut mitään kauheita traumoja vaikka varmasti mieleen jäi.

Nyt sitten meillä kohtauslääkettä kotona, joita ei toivottavasti koskaan enää tarvita.

hohhoijaa....

Niin, tosiaan kyllä sitä välillä kummastelee kuinka tää aika vaan kuluu, toisaalta se on ihanaa, mutta toisaalta niin haikeetakin, on vain hetkiä joihin haluis pysähtyä, upeita ja kauniita hetkiä omien rakkaitensa kanssa...ja sit kuitenkaan ei kaikkee muista<3

Poika kasvaa niin nopeeta, ettei mamma enää perässä pysy, joka päivä tulee jotain uutta, eilenkin Samu meni isin avustuksella rappuset ylös, toki konttaamalla, aivan ihana, kyllä sitä on enemmän kuin ylpee, tuosta lapsesta, kyllä siitä kiitollinen on ja enemmänkin, ei vaan löydy sanoja...mutta kaikki äidit varmaan tietää mitä tarkotan, RAKASTAA NIIN ETTÄ SATTUU!!!!

Reilu kaksi viikkoa, niin pikkumies on 10kk<3