IRC-Galleria

Olipa kerran pahantuulinen pikkupoika.
Hänen isänsä antoi hänelle pussillisen nauloja ja sanoi,

että joka kerran, kun hän menetti malttinsa,
hänen tuli vasaroida yksi naula aidan takaosaan.

Ensimmäisen päivän naulasaalis oli 37 naulaa.

Muutamien viikkojen aikana
poika oppi hillitsemään kiukkuaan ja
päivittäin naulojen lukumäärä pieneni.

Hän huomasi, että oli helpompaa hillitä itsensä
kuin takoa nauloja aitaan.

Vihdoin koitti päivä, jolloin hän ei kertaakaan
menettänyt malttiaan.

Hän kertoi siitä isälleen ja tämä ehdotti,
että poika vetäisi aidasta pois yhden
naulan jokaisena sellaisena päivänä,
jolloin hän ei kiivastunut.

Päivät kuluivat ja lopulta nuorukainen
voi vihdoin kertoa isälleen,
että hän oli poistanut kaikki naulat.

Isä johdatti pojan kädestä pitäen aidan luo.
Isä sanoi:
"Olet tehnyt hienoa työtä, poikani, mutta katsopas aidassa olevia reikiä.
Aitaa ei koskaan enää saada entiselleen.

Vihapäissäsi sanomat sanat jättävät juuri tämänlaisia arpia.
Voit iskeä veitsen toiseen ihmiseen ja vetää sen ulos.

On ihan samantekevää, kuinka monta kertaa pyytelet anteeksi
- haava on yhä olemassa."

Sanoilla aiheutettu haava on aivan yhtä paha kuin ruumiillinenkin.
Ystävät ovat tosi harvinaisia jalokiviä.
He saavat sinut hymyilemään ja rohkaisevat sinua onnistumaan.

He kuuntelevat meitä, he lausuvat meille kiitoksen sanat ja
haluavat aina avata sydämensä meille.

Osoita ystävillesi, kuinka paljon heistä välität.


Suo minulle anteeksi, jos joskus jätin sydämeesi naulan reiän.