IRC-Galleria

On hieman huijattu olo. Silmiin tosiaan kirvelee ihan älyttömästi ja oksettaa. Kahvi taitaa olla minun ruokani. Olen pihalla. En ymmärrä. En ole tehnyt mitään ansaitakseni tätä olotilaa. Se tässä juuri taitaa olla absurdeinta. Minusta luullaan vääriä asioita. Ehkä sen takia että olisi muka helpompi unohtaa. Paskaa, sanon minä. Minä en halua unohtaa tai mennä minnekään. Mitä tapahtui? Ulkona on pilvistä ja ne pilvet ovat tulleet minun korvistani ja sieraimistani. Minua ei uskota, minuun ei luoteta, minua ei haluta, minua ei tarvita. Miksi? Olen siis turha. Pikkusieluinenhyväuskoinenpaskaaivo.
Sitä juuri. Ei haluta tuoda esille oikeita asioita vaan uskotaan olemattomiin ja luullaan että niin parempi. Syyt pistetään muiden niskaan. Halutaan vain syyttää muita vaikka vika taitaa olla jossain muussa. Huomasitko että minäkin olen tässä? Et. Koska minua ei ole enää sinulle.
Sattuu niin perkeleesti että itken nyt kirjastossakin.
Ei näin. Ei näin hoideta asioita. Puhuisit minulle totta ja lopettaisit jauhannan.
Rintaa puristaa. On puristanut jo kaksi päivää.
Ehkä tämä on toiveajattelua, kuka tietää, mutta uskon että tämä ei ollut tässä. Koska en ole kuullut yhtäkään järkevää tai paikkansa pitävää syytä.