IRC-Galleria

Olin taas tossa CH-kesäleirillä ja tuli taas huomattua jotain uutta ja uusia ajatuksia. Mulla on ollu tosi kuivaa tässä jo melkein puol vuotta ja melkein luopunu kaikesta, mitä mun uskosta on ollu jäljellä... Sitten kappas vain koko ajan leirillä "what ever it takes" - aiheen lisäks oli puhetta kuivakausista. Monella oli ollu sellasia ja ne jako sit kokemuksiaan. Mua vaan pelotti oma kohtalo kun tuntu etten enää ees osaa luottaa siihen et mä pääsen pois tästä. Mutta sittenpä Jumala laski mun sydämeen rauhan ja älysin että Jumala on silti suuri, vaikken Hänen läsnäoloaan tuntisikaan ja vaikken olisikaan koko ajan tulessa. Ja mä sanoin Jeesukselle et mä haluan seurata ja palvella sitä, vaikka mä en ikinä enää sais tuntea sitä rakkauttakaan, mitä oon tuntenu, koska tiiän et oon silti tärkeä, niinkun jokanen meistä. Ja vaikka mulle ei oliskaan mitään ihmeempiä tekemisiä enään, niin voin olla Kristuksen ruumiissa vaikka jalkapohjat! Mä oon nyt onnellinen, koska Jumala ei muutu mun tunteiden mukaan tai mitään. Mun usko ei myöskään ole enään kiinni mussa vaan se on tuolla paljon vahvemmassa - Jumalassa. Mä en haluais elää ilman Jeesusta mun elämässä, koska mikään ei voi tehdä täysin onnelliseks ilman Häntä. <3