IRC-Galleria

Mä vaihdoin taas vuoteni CH-uudenvuodenleirillä Jeesuksen seurassa<3 Oli hieno leiri, sai taas tosi paljon eväitä arkeen ja nyt on vähän sellanen olo että Jumala tosiaan on sen arvonen et vaikka mitä tapahtus täällä niin se ei merkkaa mitään siihen verrattuna että mä saan uskoa Jumalaan.

Mä en aio enää pitää suutani kiinni tänä vuonna. Liian kauan on niin monet tässä maailmassa saanu kulkea ilman Jumalan rakkautta. Vitsit ihmiset rakastakaa toisianne! Eikö Jeesus pyydä meitä osoittamaan rakkauttamme häntä kohtaan rakastamalla toisiamme? Eikö meidän uskovien pitäs jo oikeesti rakastaa enemmän ja syyttää vähemmän? Kuka ne synnit on sovittanu hä?

Voi kuinka Jeesus teitä kaipaakin jokaista, voi kuinka hän haluaa vaan vuodattaa sitä armoa ja rakkautta teijän päälle rakkaat siskot ja veljet. Voi kuinka te saattekin vielä nähä Kuninkaan.

Jumalan kanssa on kyllä ihan parasta viettää aikaa. Mä oon niin onnellinen et taas saa tuntee Häntä enemmän ja päästä lähemmäks.
Saatin vihdoin alotettua mun kaverin kanssa "Raamis" eli luetaan yhessä Raamattua ja jutellaan Jumalasta. Saatiin siinä kahen luvun lukemiseen ja läpikäymiseen kulutettua kaks tuntia. Jumala anto vastauksia ja me saatiin keskittyä kunnolla siihen, mikä on tärkeetä.

Se vaan on totisesti niin että Jumala vastaa meidän rukouksiin. Oon sitä ihan turhaan epäilly.

PS. Meidän kanssa saa tulla lukemaan, jos kiinnostais.

Olin taas tossa CH-kesäleirillä ja tuli taas huomattua jotain uutta ja uusia ajatuksia. Mulla on ollu tosi kuivaa tässä jo melkein puol vuotta ja melkein luopunu kaikesta, mitä mun uskosta on ollu jäljellä... Sitten kappas vain koko ajan leirillä "what ever it takes" - aiheen lisäks oli puhetta kuivakausista. Monella oli ollu sellasia ja ne jako sit kokemuksiaan. Mua vaan pelotti oma kohtalo kun tuntu etten enää ees osaa luottaa siihen et mä pääsen pois tästä. Mutta sittenpä Jumala laski mun sydämeen rauhan ja älysin että Jumala on silti suuri, vaikken Hänen läsnäoloaan tuntisikaan ja vaikken olisikaan koko ajan tulessa. Ja mä sanoin Jeesukselle et mä haluan seurata ja palvella sitä, vaikka mä en ikinä enää sais tuntea sitä rakkauttakaan, mitä oon tuntenu, koska tiiän et oon silti tärkeä, niinkun jokanen meistä. Ja vaikka mulle ei oliskaan mitään ihmeempiä tekemisiä enään, niin voin olla Kristuksen ruumiissa vaikka jalkapohjat! Mä oon nyt onnellinen, koska Jumala ei muutu mun tunteiden mukaan tai mitään. Mun usko ei myöskään ole enään kiinni mussa vaan se on tuolla paljon vahvemmassa - Jumalassa. Mä en haluais elää ilman Jeesusta mun elämässä, koska mikään ei voi tehdä täysin onnelliseks ilman Häntä. <3

Tänään juttelin mun viikonlopusta yhen ystävän kanssa. Olin ollu tyttöleirillä ja kävin sille vähän tapahtumia läpi. Kun pääsin kotiin tajusin kuinka se kaikki vasta nyt pääskin koskettaa mua.Tuli sellanen olo et nyt pitää kuunnella HB:tä ja pistin Enteen soimaan. Sit tuli kans sellanen et nyt pitää lukee raamattua ja otin sen ja luin, jotain VT:tä missä Jumala oli hirmu vihanen Israelille ja kun lopetin alko kappale soimaan näin "Tahtoisin sinutkin matkaani, oi lapseni, mun rakkaani." Ja mä pystyin rukoilemaan pitkästä aikaa. Jumala ei koskaan hylkää, vaikka ois tehny mitä, Jeesus on vitsit sovittanu mun kaikki synnit, mitä oon tehny ja mitä tuun tekemään.

VASTATKAA

1. MINKÄLAISET VÄLIT MEILLÄ ON ?

2. MILLOIN NÄIMME VIIMEKSI?

3. PIDÄTKÖ SINÄ MINUSTA ?

4. JOS SINUN PITÄISI KUOLLA PUOLESTANI, KUOLISITKO ?

5. JOS HALAISIN SINUA, HALAISITKO TAKAISIN?

6. MIKÄ SANA KUVAA MINUA PARHAITEN ?

7. SANOISIN ETTÄ RAKASTAN SUA MITÄ SANOISIT TAKAISIN ?

8. HALUAISITKO NÄHDÄ MINUT TÄLLÄ HETKELLÄ ?

9. HALUAISITKO KERTOA MINULLE JOTAIN ?

10. USKALLATKO LAITTAA TÄMÄN OMAAN PÄIVÄKIRJAASI ?