IRC-Galleria

Tänään minulla oli ystävänpäivä.

Tehtävänanto: paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.


1. Usein juoksulenkillä, kun tulee joku vastaantulija, nostan vauhtia. Tämän vuoksi olen joutunut joskus tukaliin tilanteisiin, kun vastaantulijoita onkin tullut useita ja pahimmilla kerroilla koko ajan. Vika on selvästi geeneissä, koska olen huomannut saman piirteen isässäni.

2. Istun melkein aina kun olen yksin(joskus kylla kaksinkin tai jopa kolmin) reidet päällekkäin ristissä. Se näyttää tyhmältä ja naiselliselta. Olen keskustellut asennosta sen muiden salakäyttäjien kanssa ja olemme todenneet asennon olevan paras mahdollinen istuma-asento esim. tietokoneen ääressä tai ruokapyödässä, mutta julkisilla paikoilla sitä ei kuitenkaan voi käyttää, koska se näyttää tyhmältä.

3. Pelkään joskus salaa olevani narsisti ja huomaan itsessäni narsistisiapiirteitä. Onnekseni luin jostain, että tervettäkin narsismia on, ja nyt elättelen toivetta, että omanikin olisi sitä. Säästyin romahdukselta.

4. Olen erittäin huono muistamaan nimiä, enkä joskus sen vuoksi uskalla puhutella edes kavereita tai tuttuja nimellä.

5. Luulen aina olevani oikeassa, varsinkin väittelyissä.


Haastan seuraavat henkilöt:

haastettuni halusivat minun poistavan heidän nimensä.

Aamulla heräsin kesken unen, en ollut hiessä enkä muutenkaan epänormaalimpaa unisempi. Olen herännyt aina kesken unen, koska kuulemani mukaan näemme unia vaikka emme muistaisikaan niitä. Sitten halusin paistaa nakin. Nakin väri muuttui haaleasta kirkkaampaan, niin kuin kameleontin konsanaan. Luukusta oli tullut lehti laatikkoon. Lehdestä löysin kuvan, jossa oli rypistynyt naama. Kuivuuko naama samoin kuin rypäle? Kaikki neste haihtuu nahkan läpi ja tilalle jää tyhjää. Tyhjä rypistää. Ehkä sisukset tiivistyvät. Kameleontti muuttui mustaksi. Nakki paloi.

Laitoin huosut jalkaan, tyttöjen housut. Katson peiliin, ompa minulla ohuet jalat. Vaihdan housut, mutta jalat pysyvät vielä samoina, mielipiteet ei. Entä jos Rusina maistuisi rypäleelle ja rypäle rusinalle? Olisko rypäleitä joulupuurossa ja leivän sisällä? Päätin leipoa rypäleleipiä. Päätös päätyi päättämättömien päätösten päätteeksi. Rypäle ja rusina voi maistua samalle.

Keksin ottaa kuvan itsestäni. Itse itsestäni. Ehkä saisin vahvistettua itse itsetuntoani jos kuva itsestäni onnistuisi. Rakennan oman kotistudion: asetan kameran jalustalle, asettelen tarvittavia valoja ympäriinsä, koska kuvauksessa valon merkitys on ennen kaikkea tärkeä, ja työstän kasvoilleni mitä eriskummallisempia ilmeitä. Tämän session jälkeen ryntään kamera kourassa tietokoneelle. Tämä ei ole mikään kuriositeetti vaan realiteetti. Tietokone vetää minua puoleensa kuin metsä ajokoiraa. Siirrän kuvat koneelle. Rypäle oli muuttunut nakiksi.

Huomaan että en voi katsoa sinne minne haluan vaan sinne minne on määrä, enkä ole ainoa. Piiloudun itseeni, mutta en rypisty tai haihdu. Voisin olla kivasti erilainen olemalla samanlainen, kuulua johonkin. Katson, plärään, kuuntelen, tutkin ja kopion. Itse ei tarvitse keksiä mitään kun kaikki on jo valmiina. Onko jäljennös väärennös? Jos kaiken takana on lisääntymisen halu, on nykyaika melko absurdi. Kopion kopio on aina kopioa heikkolaatuisempi.

Laadullisesti tarkkailtuna mistään ei tuntunut tulevan mitään. Rusinat olivat menneet vanhoiksi, rypäleitä ei ollut ja nakki paloi.

Sitten näin kuvan koirasta. Koiralla oli lasit päässään. Aloin nauraa. Ehkä sekosin.

Tänään taisi olla huono päivä.