Mä haluan satuttaa,
sun vertas vuodattaa.
Ei, en halua rakastaa,
sua varsinkaan.
Veitsellä viiltäen,
haavaa repien,
mä satutan sua,
niin kuin sä satutit mua.
Ei, en anna anteeksi
niitä sinun tekojasi.
Ei, en halua pyytää anteeksi
en ole pahoillani.
Tuska kasvoillasi saa minut nauramaan
ja uudestaan sua haavoittamaan.
Herkkä sieluni mureni lattiaan
jossa se monta kertaa poljetaan.
Nyt mä teen tän yhä uudelleen ja uudelleen
niin monesti, että saan sut huutamaan,
armoa anelemaan
ja pyytäen kuolemaa.
Tän kaiken sä teit minulle,
nyt mä teen tän saman sinulle.
Et pyytänyt satuttamaan,
vaan rakastamaan.
En rakasta sellaista
jonka teot kertoo toista,
ja puheet kolmatta.
"Ei", mä sanoin. "En rakasta"
Ja ne olivat viimeiset sanani sinulle.
Ne samat sanat, jotka sinä sanoit muinoin minulle.