Näin sitten painajaista ensimmäistä kertaa noin kymmeneen vuoteen... Eikä ollu mikään mörköuni, vaan älyttömän todentuntunen... ja tuttuja ihmisiä... hyh...
Ei ollu kiva herätä yksin keskellä yötä ihan pimeessä kun koko unikin loppu pelkkään pimeyteen... eikä tehny hirveesti mieli enää nukkua ku mielikuvitus alko taas kiusaamaan, edes kaks hermosauhua ei helpottanu...
Ja minä vielä tyhmänä olen valittanu että haluisin nähdä painajaista ku en oo moneen vuoteen nähny...
Älkää ihmiset ikinä alkako tappeleen ja tappamaan toisianne tai itseenne ku olen paikalla...
Hyi...