Niin yö taas koittaa, salit hiljenee.
Miksi ilta päättyi hieman outoon säveleen?
Tai taas uudestaan niin kuvittelin vaan.
Monet kauniit muistot, jotka jäivät elämään,
taas jostain saapui, sai heidät itkemään.
Joku säälien, häntä huomannut mä en.
Ei rakkaimmastaan kukaan pysty luopumaan.
Ei, vaikka tietää jos oven sulkee takanaan
voi kaikki kuitenkin silloin olla paremmin.
Ja ehkä tämän laulun vielä silloin laulaa saan.
Kun katseet kertoo, on aika luovuttaa.
Se tekee kipeää, jos sen vielä ymmärtää.
Vaan mulle kertokaa, kun parrasvalot sammuu.
Silloin ajallaan myös esirippu laskeutuu.
Ja antaa niiden odottaa, jotka tahtoo lisää vaan,
sillä heille kerran kaikkeni jo annoin. x2
Ja kun laulu kietoo enää säälin kyyneliin,
niin tahdon muistaa mitä kerran laulettiin
ja ovi varoen sulje jos mä osaa en.
Olla onnellinen saan hetken sen,
kun kuulla sun äänesi saan.
Silloin silmäni sulkea tahdon
ja kulkea jaksan mun polkua vaan.
Vaan mulle kertokaa, kun parrasvalot sammuu.
Silloin ajallaan myös esirippu laskeutuu.
Ja antaa niiden odottaa, jotka tahtoo lisää vaan,
sillä heille kerran kaikkeni jo annoin.
Niin mulle kertokaa, kun parrasvalot sammuu.
Silloin ajallaan myös esirippu laskeutuu.
Ja antaa niiden odottaa, jotka tahtoo lisää vaan,
sillä heille kerran kaikkeni jo annoin.
Olla onnellinen saan hetken sen,
kun kuulla sun äänesi saan.
Silloin silmäni sulkea tahdon
ja kulkea jaksan mun polkua vaan.
Tie on tuskallinen, vaarallinen,
jos kuulla en ääntäsi saa.
Tahdon silmäni sulkea, kanssasi kulkea,
jäävät mun murheeni taa.