Kun pieninä kaaduimme asfalttiin nousimme aina ylös
pyyhimme kätemme housuihin .
Emme pelänneet likaa , vaan poika- ja tyttöbakteereita .
Ei tarvinnut esittää mitään , vaan pystyi olemaan oma itsensä
suurin salaisuus minkä salasimme vanhemmilta oli
että poistuimme kotipihalta tai sanoimme ruman sanan .
Tytöt ja pojat leikkivät joskus keskenään ,
mutta eivät koskeneet toisiaan .
Kavereiden kanssa suunniteltiin yhdessä kuinka isoina
muutetaan samaan taloon tai ollaan ikuisesti ystäviä .
Mutta totuus on , että kun sanomme tämän
sen voi korvata lauseella "mikään ei ole ikuista" .
Muistatko, kun luvattiin, ettei kumpikaan saa kuolla ennen toista .
Entä ne kyyneleet , sen kusipään takia ,
entä se ihana nauru kaiken , sen helpotuksen keskeltä
Muistatko kun naurettiin yhdessä ?
Kun vietettiin koko kesä yhdessä ?
Kun kerrottiin salaisuuksia , mistä kukaan ei tiennyt mitään ,
kun olimme erottamattomat .
lisää tämä päiväkirjaasi , jos et halua menettää sitä kenen kanssa olet kokenut paljon hyviä muistoja ♥.
Uusimmat blogimerkinnät
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2013 (3)
- ▶ 2012 (29)
-
▼
2011 (235)
- ▶ joulukuu 2011 (25)
- ▶ marraskuu 2011 (7)
- ▶ lokakuu 2011 (9)
- ▶ syyskuu 2011 (6)
- ▶ elokuu 2011 (22)
- ▶ heinäkuu 2011 (41)
- ▶ kesäkuu 2011 (21)
- ▶ toukokuu 2011 (15)
- ▶ huhtikuu 2011 (17)
- ▶ maaliskuu 2011 (27)
- ▶ helmikuu 2011 (18)
- ▶ tammikuu 2011 (27)
- ▶ 2010 (87)