IRC-Galleria

Maanantai 16. s. 58-59

Silloin kuulin äänen,jollaista en ollut koskaan ennen kuullut. Sitä ääntä ei ylipäätään kuule kovin usein. Se oli ikään kuin pehmeä ja kostea plopsahdus. Tajusin sen olevan ääni, joka lähtee kahdestakymmenestäkuudesta yhtä aikaa auki loksahtavasta leuasta.
Margaret oli, no, UPEA. Hänen hiuksensa, tuoksunsa, korunsa, uudet vaatteensa, kaikki toimivat yhdessä kuin sinfoniaorkesteri, joka on koottu niistä harvinaisista supermalleista, jotka ovat tarpeeksi fiksuja osatakseen lukea nuotteja.


Isabella ja minä tunsimme itsemme jossain määrin ylpeiksi, vähän kuin ne ihmiset, jotka omistavat koiranäyttelyiden voittajakoirat. Tiedäthän: koira sai palkkinnon, mutta ilman meitä se nuoleskelisi jossain lyhtypylvästä sen sijaan, että näyttäisi miljoonan dollarin arvoiselta (mikä on seitsemän miljoonaa dollaria koiran rahassa).

Huom. Kukaan ei toistaiseksi yritä syyttää Margaretia lyhtypylväiden nuoleskelusta.





Kirjailija: Jim Benton

Kirjotin tämmösen kirjaesitelmän kirjasta nimeltä Rakas nuija päiväkirjani, syytän kaikesta housujani! JAMIE KELLY: elämäni koululaisena osa 2
Arvostelu: 4täh./5tähteä