että nyt sä sitten rakastuit
ja arvaa juokseeko se karkuun, avaimet taskussa, lukko kauneimmassa piilossa
se on kahden ihmisen vankityrmä
toinen ilman vuodetta ja toinen istuu maassa kaltereiden kanssa
kylmää kiviseinää sisällään kannattaa ja joskus itselleen anteeksi antaa
pitäen itseään lukittuna, helpompaa olla tutussa tilassa
kui elää tuolla jossain muiden kanssa
hiljaa seistä kauppajonossa
vieläkö herätät mut öisin kun etsit pakopaikkaa kamalilta uniltas
sä taisit menettää mut sillon valtionsillalla kun irrotin otteen
vastaantulijat tuntuivat sotilailta, olin sillon hetken vieraalla maalla
huomenna en unohda sinua, ylihuomenna taas samassa tarinassa,
siinä väärässä juonessa,
tulee kansi vastaan ja luen lopputekstit yksin
tää on loppu
joten mä oon loppu
vieläkö muistat ne portaat ja sen lintunaisen?
koko kylän linnut katseellaan vankien
vieläkö muistat sen humalaisen hetken, kuiskasit ja sanoit joku sanoo meille pian aamen
jos ollaan toisiamme varten tehdyt, tää rakkaus saa sammumaan kaikki Pariisin katulyhdyt
@Emmi