Ääni on kadonnut, ei aavistustakaan kuka sen on vienyt tai minne, joka tapauksessa eilisestä asti on kurkku ollut kuin raastinrauta (tuntuukohan Riki Sorsasta aina tältä...) tänä aamuna olen ollut hereillä suunnilleen tunnin, enkä ole toistaiseksi uskaltanut sanoa sanaakaan, sen sijaan olen juonut pian litran teetä, ja vielä ilman hunajaa, koska joku idiootti ei ole tähän talouteen sellaista vieläkään muistanut ostaa. Mikä tekee tästä mielenkiintoista, on se, että edessä olisi viiden tunnin historianopetusurakka... onneksi videot ja dvd:t on keksitty :) Nyt täytyy vaan toivoa, että tekniikka on mun puolella, ja saadaan filmit pyörimään... älkääkä vaan kysykö että mitkä filmit, sehän tästä niin jännää tekeekin, että mistäs minä tiedän :D Lukion oppilaiden vuoksi toivon että asiat lutviutuu omalla painollaan, jesh.
Ja täytyy vielä sanoa että jos tää on viikonlopun peruja tää tauti, niin eipä haitanne. Lauantain naamiassynttärit booleineen, murhaajineen ja näyttävine asuineen oli kyllä ehdottomasti muutaman päivän äänettömyyden arvoista.