oon käyttänyt sen kaiken sivussa paljon aikaa miettimiseen,
siitä millainen itse on ja mitä elämästä haluaa ja sellaista. Aika syvällistä joo. :)
Mä oon miettinyt myös paljon sitä et miten paljon mun ympärilläni myös on kärsiviä ja sellaisia joilla asiat ei ole niin hyvin. Tai vaikka olisi ulkoisesti hyvin, niin joku niitä aina painaa ja on jotenkin ei niin onnellisia, tai ei pysty nauttimaan elämästä niin kuin pitäisi... Ja se saa mut vähän surulliseksi. Tai paljonkin. Kumpa osaisi enemmän vielä rakastaa kaikkia mun ympärillä ja näyttää niille että elämä voi olla elämisen ja iloitseminen arvoinen. Että sateisena ja synkkänä päivänä voi hymyillä ja laulaa hassuja lauluja. :) jos irvistelee vesilätäkkössä näkyvälle omalle kuvalle, niin on silti ihan normaali.. :) tai Waynesillä kahvilla ollessa tekee Latten maitovaahdosta kuvioita ja nauraa niille itsekseen. Elämä on niin täynnä pieniä kivoja asioita, ja ne on tarkoitettu nauttimista varten. :) mä ainakin rakastan just niitä pieniä juttuja jota tapahtuu joka päivä tai jota näkee joka päivä. Musta on kivaa metrossa hymyillä ja katsoa jotain ihmistä niin kauan et niitäkin alkaa hymyillä. Tai auttaa jotain mummoa pakkaamaan ostokset kaupassa tai antaa niille omat vaihtorahansa kun ne kaivelee kukkaronsa pohjalta kolikkoja... Jutella bussi pysäkillä tuntemattoman, yksinäisen oloisen tyypin kans..
ei elämä ole helppoa. Usko pois, tiedän sen. Mut elämästä nauttii niin paljon kuin siitä suostuu nauttimaan. Ja voit olla vain niin onnellinen kuin annat itsesi olla.
Kyl mul on toooooosi ikävä kaikkia kavereita jenkeis. Kaikkea jenkeis. En mä tääl ole kaukaa vielä ollut. Kaikki mun kamat on siellä.. Mut jos mä suren sitä koko ajan, niin mä missaan kaiken kivan täällä. :)