Mä joskus luulin, et rakkaus ois ikuista. Mut se on kyyneliä päiväkirjan sivuilla.
Päivät hiljaa lipuivat vaan ohitsemme, meni kaksi vuotta ku me kadotettiin toisemme.
Haihduttiin niinku lumi kevätsäässä, käsi kädessä käveltiin pettävällä jäällä.
Meillä oli säätöjä muiden kaa, ei erottu kuitenkaan, vaikkei ollu enää tunteita.
Turhaan pelkää ettei yli pääsis ikinä, ku aika korjaa haavat saa toivon sykkimään sisimmäs.
Yksinään tiskillä viskiä tuplana, ja ainoastaan sinä pyörit mun ajatuskuplassa.
Sinisin silmin olin aivan sun lumoissa, nyt on turha itkee ku ei nuori rakkaus kukoista.
Eikä se liekki saanu happee vaan se sammui, näin ne ihmissuhteet katkeaa.