Mä palan halust unohtaa kaiken ja alottaa alust.
Liian monesti meinannu raiteiltani suistaa
Itseluottamus ja kusipäisyys tuonu mut tähän
Joskus rakastaa itseään liikaa, joskus liian vähän
Kait meen parempaa, itseeni katon peilistä
Ja meen oottaa huomista ja vihaa eilistä
Kyl mä täällä pärjään vielä
Paremmin sit ku nähdään siellä
Missä sielu lepää
Unesta josta ei enää herää
Aika kuluu nopeet ja mun vierellä muuttuu monet
Suuttuu toiset jos en tehny sitä mitä sano opet
Joo mä myönnän, mä pelkään. Mä en oo vahva.
Mut menetän sut niinku muut rakkaat
Pahoillani kun en osaa enää luottaa
Mut liikaa iskui, haavoja se selkään tuottaa
Puukottaa, ja sit itken vaa verta
Mut miks vitus näin käy joka kerta?
Mut kyl mä pärjään, kyllä siihen tottuu
Vain muutamat tiesivät, mut tämän jälkeen kaikki,
mä oon niin huonona, monesti täysin poikki.
En kehtaa nähdä yhtään ihmistä. Oisko vaikutusta isällä
Tai siis sillä joka mut pentuna hylkäsi,
hyvästiksi ovensuussa naamalleni sylkäsi.
Mutta äiti älä huoli, mä kyllä pärjään
Jos sulta jotain puuttuu, sen mä vaikka kerjään
Mul on olemassa tarpeeks monta syytä että selviin
Koska mä rakastan ja uskon mun unelmiin.
