sinä olit ainoa, joka jaksoi kuunnella,
kaiken kauheuden keskellä, jaksoin pitää mua hereillä
mun piti montaa kertaa mennä,
mut sä kerroit ettet kestä,
ettet elämältä
muuta halunnut kun et mun piti jäädä
sinä olit ainoa,
joskus vieläkin, olet ainoa,
joka jaksaa katsella, mua tässä murhessa
ei kaiken pitänyt mennä tällä tavalla,
sunnittelin kaiken, ihan eri kaavalla,
älä unohda, etten ilman sinua,
kai olisi tässä,
silti joskus vielä on ikävä,
ja kun sun on taas mentävä,
etkä ehdi miettiä,
miltä musta tuntuukaan,
kun et ehdi vastaamaan
mut jos sä tänään pysyt siinä,
etkä kerro etten riitä
joskus vielä olen yhtä onnellinen,
kun silloin kun maailma teki musta tälläisen.