Joulu oli ja meni. Uusivuosikin ehti käynnistyä. Tuli tammikuu ja sen neljäs päivä. Olin jälleen vuotta vanhempi ja viisaampi...
Näinhän sitä sanotaan, eikö? Vanhetessaan viisastuu?
Hassua. Minusta kun tuntuu että vaikka elämä on taas nähty vuosi enemmän ja on sitä kai jotain opittukkin tuona aikana, niin ihan yhtä kakara ja lapsellinen sitä on edelleen joissain asioissa. Edelleen ne asiat jotka olivat hienoja pienenä poikana, ovat sitä myös näinä päivinä. Lelut vaan ovat isontuneet matkan varrella, niin kuin kai mieskin.
Edelleen vastakkainen sukupuoli saa tämän pienen pojan pään aivan pyörälle. Tosin nyt vanhempana, ei tule sotkettuja tyttöjen twistejä eikä kiskottua tyttöjä hiuksista, ainakaan samassa merkityksessä kuin silloin, eli saadakseen huomiota.
Paljon mahtuu tarinaa näihin kahteenkymmeneenneljään vuoteen. Paljon kavereita ja tuttavia. Onnistumisia ja myös niitä epäonnistumisia. Kaikkea maan ja taivaan väliltä.
Joten kiitos kaikille jotka ovat elämääni tavalla tai toisella rikastuttaneet näinä vuosina. En päivääkään vaihtaisi. Huonoissakin päivissä on se hyvää että niistä on aina oppii ja seuraava päivä on sitten taas yleensä parempi.
Kiitos ja anteeks.
T:Janne 24wee