IRC-Galleria

-"Saanko nyt laskea housut?" Kysyn hoitajalta jo ennenkuin pääsen edes kunnolla sisään operaatio huoneeseen.
-"miten vaan parhaiten saat sen esiin... " sanoi hoitaja. Johon minä tietysti heti vastaamaan:
-"Oletan että puhumme edelleen tikeistä?"
Vastaukseni saan naisen punastuneilta kasvoilta jotka hymyilevät minulle.

Itse tikkien poistohan ei ole mikään iso eikä kivulias projekti. Ainoastaan yksi tikeistä osoittaa mieltään vihlomalla kun hoitaja ottaa sitä pois jalastani. Saatuani tikittömän jalan jälleen käyttööni huomaan että jalka tuntuu jotenkin kevyemmältä, vapaalta. Jalassani on nyt vain kevyt "lappu" joka imee itseensä haavasta mahdollisesti vielä vuotavat nesteet.

Olen lähdössä takaisin työmaalle ja nousen autoon varsin huolettomasti jalkaani koukistaen. Per ja kele! Repesiköhän se nyt? Eikai sentään... Ei onneksi. Ainakaan vielä.

Ajelen takaisin töihin ja yritän sisäistää ajatusta että, vaikkei sitä enää niin selvästi tunne, niin nyt se vasta helposti repeää kun siinä ei niitä ompeleita enää ole... Varovasti nyt.Muistaisinpa tämän vielä huomenakin...

Mutta jos käy niin että sen unohdan, voitte olla varmoja että tulen täällä siitä kertomaan!

Jääkäämme siis jännityksellä odottamaan... X)