IRC-Galleria

Vuoden vierivät, aika kuluu ja elämä jatkuu.
Siitä on jo tovi kun viimeksi istuin alas ja kirjoitin ajatuksiani ylös tietokoneen näyttöpäätteelle.
Tämä on tietysti osalle teistä lähinnä mieluisa asia, mutta sama sen minulle väliä.
Syitä siihen miksi en pitkiin aikoihin ole kirjoittanut mitään on varmasti monia, enkä kyllästytä teitä nyt niitä tässä luettelemalla.
Säästän siinä samalla itseänikin, kun ei tarvitse keksiä tekosyitä siihen, miksi olen niin laiska nykyisin...

Elämä tosiaan hurisee melkoisella vauhdilla eteenpäin, tahdoimmepa me sitä tai emme.
Itse en oikeastaan ole edes ehtinyt vielä huomaamaan, että missä kohtaa oma elämäni ajoi minut kiinni ja osittain jopa ohi.
Ei ole kauaa siitä, kun elämä oli aluillaan. Suomen armeija käytynä ja elämä edessä.
Sitten suljen silmäni hetkeksi vain avatakseni ne pian uudelleen ja todetakseni, että täytän kohta 27, olen ostanut asunnon, auton, pari moottoripyörää ja jossain välissä olen jollain konstilla onnistunut huijaamaan itselleni varsin viehättävän naisenkin.
Töitäkin olen jossain vaiheessa onnistunut löytämään ja niitä tuleekin sitten tehtyä siinä määrin,
ettei mistään edellä mainitusta pääse nauttimaan kyllästymiseen asti. Ainakaan kerta-annoksina.
Eli ei tässä asiat huonosti ole. Ihmettelen vain, että missä välissä tämä kaikki oikein tapahtui ja missä minä silloin olin?

Jokaisen elämässä tulee asiota, joita on hieno muistella sitten vanhana.
Olitpa sitten vanhainkodissa, lastenlastesi ympäröimänä tai sitten yksin ränsistyneessä mökissäsi, Jack Daniels-pullo kainolossa ja katkerana maailmalle. Jokaisella on silloin tarinansa.
Jotkut etsivät noita tarinoita kerrottaviksi "seikkailemalla" merkatulla reitillä,
jolta ei voi eksyä tai poistua, vaikka haluaisikin.
Jotkut ajavat moottorikelkoilla merkattua reittiä johonkin kaukaiseen tunturiin tai ainakin se kodin viereinen pieni mäen huippu on kaukainen tunturi kun siitä siellä vanhainkodissa kerrotaan...
Hurjimmat näistä "seikkailioista" saattavat jopa hypätä laskuvarjolla. Tosin vanhainkodissa jätetään sanomatta, että hyppy tapahtui jonkun ammattilaisen sylissä, mutta kukapa niitä nyt muistelisi.
Sitten on vielä nämä urbaanimmat "seikkailiat".
Ihmiset, jotka elävät viikonlopuille ja siihen kuuluvalle kunigas alkoholille.
Näiden ihmisten ainoa tavoite on se, että viikonloppuna saadaan pää sekaisin ja päästää vähän "irroittelemaan".
Nämä ihmiset uskaltavat tehdä asioita vasta sitten kun humala tai sitä muistuttava olotila on saavutettu. Kaikki on kivaa, kunnes koittaa maanantai. Silloin palataan tekemään sitä työtä, jota vihaa, mutta pianhan on taas viikonloppu ja bileet, joten kyllä sen kestää...
Ennen sitä tarvitsee kuitenkin tekstailla kavereille anteeksipyyntöjä ja vakuutella itselleen, ettei sitä muuten olisi tälläistä tapahtunut, mutta kun olin niiiin humalassa.
Tätä kun hoetaan muutaman vuoden maanantait, niin kyllä siihen jo joku alkaa uskomaan. Ehkä jopa itsekkin.
Sitten on ihmisiä, jotka kulkevat omia reittejään ja tarvittaessa tekevät reittinsä itse. Ihmisiä jotka eivät halua kulkea opastettua maisemareittiä lähimmälle järvelle, johon naapurin Pentti ja monet muut sankarit ovat kännissä kusseet. Nämä ovat seikkailioita ilman lainausmerkkejä.

Itse lasken itseni johonkin tuohon välimaastoon.
Siksipä päätin lähteä pienelle road tripille hyvässä seurassa kun siihen järjestyi mahdollisuus ja lomatkin onnistuin uhkailemalla, kiristämällä ja väkivallalla järjestämään kyseiselle ajalle.
Reissuun lähdetään pyörillä ja reissu onkin nimetty miehekkääst:i
-No fucking touring ROAD TRIP to Eesti & SMASH 2010-.

Tarkoituksena on startata huomenna torstaina, aamuvarhain kohti Helsingin satamaa.
Sieltä lautalla yli ja ensimmäisen yön vietämme Tallinnassa viinejä ja juustoja maistellen!
Sieltä jatkamme itse päätapahtumaan Smash 2010-tapahtumaan.( http://smash.paganad.ee/ )
Siellä vietetyn levollisen ja rauhoittavan viikonlopun jälkeen olisi sitten tarkoitus ajella muutaman päivän aikana Tarton kautta Pärnuun katselmaan maisemia ja hiekkarantoja.
Paljon ehtii kuitenkin tapahtua ennen kuin Pärnuun hiekkarannat siintävät horisontissa, joten ohjelma saattaa vielä elää jonkin verran...
Yksi asia on kuitenkin varma. Kaikki edellä mainittu tullaan tekemään luonnon kanssa harmoniassa, rauhassa ajellen, ituja ja vettä nauttien...

Tästäkin huolimatta luulen, että tästä reissusta kuitenkin jotain kerrottavaksi jää sinne vanhainkodin synkkään nurkkaan, Jack Daniels pullon varjoon....


PS. Retkeä ja sitä edeltäneitä keskusteluja voinee seurata netissä osoitteesta http://www.bomber.fi/modules.php?name=Forums&file=viewtopic&t=57126
Niin ja siis sinne pitäisi ilmestyä jonkinlainen päiväkirja retkestä, heti kohta kun ollaan päästy liikkeelle..