sammutan valot
vedän verhot tiukasti se kesän ulos karkottaa
haluan olla hämärässä tässä,
ettet nää kun mua satuttaa
poltat mua kuin kynttilää ilman ilmaa, etkö nää kun vierellesi tukehdun
tää korttitalo romahtaa yksi kortti kerrallaan,
kun seinät kaatuu voiko mua ees enää pelastaa?
yksi kortti kerrallaan tää korttitalo romahtaa
enkä talon raunioon tahdo asumaan
huominen,
silloin tuuletan mun huoneen
pahat muistot suljen laatikkoon
avaimen aion piilopaikkaan piilottaa ja kesään muuttaa asumaan
mut syliis vielä kerran jään tänne harmaan hämärään
ja itken yhden kyyneleen