Tää viikko on ollu tosi ahdistava.. Maanantaina sain kuulla että ystäväni Juffe oli poissa. Kuudes kuolema lähipiirissä vuoden sisään, osa verisukulaisiakin. Kaikkein eniten kuitenkin kosketti Juffen poismeno. En ois edes uskonu että se koskettais näin paljon. Pitäis olla koko ajan jotain muuta tekemistä et pystyis unohtaan sen onton, kurjan olon sisällään.
Ei vaan voi eikä halua käsittää ettei voi enää tavata Juffea. Aina puhuttiin et pitää taas nähä joskus, mut se aina lykkäänty.. No nyt lykkäänty aika kunnolla seuraava tapaaminen. Taas sen huomaa kuinka sitä tajuaa jonkun tärkeyden vasta siinä vaiheessa ku sen menettää. Mut pitikö se nyt menettää lopullisesti?
Onpa tässä kyllä muutenki tullu mietittyä elämää. Mitä tahansa voi tapahtua milloin vaan. Siks haluun nyt kaikkien mun ystävien tietävän, että välitän niistä.